Näytetään tekstit, joissa on tunniste Woodson Jacqueline. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Woodson Jacqueline. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. tammikuuta 2017

Jacqueline Woodson: If You Come Softly

Luin Woodsonin NBA -ehdokkaan jo aiemmin ja janosin häneltä lisää. If You Come Softly osoittautuikin mitä ilmeisemmäksi nuortenkirjaksi mutta eipä siinä mitään, kirja oli silti ihana lukea. Englanniksi, tälläkin kertaa (Puffin Books, alkuperäinen ilm. 1998?, 2010, oma ostos).


If You Come Softly kertoo kahden nuoren kohtaamisesta. Ellie on valkoihoinen, juutalaisperheen tyttö, joka asuu vanhempiensa luona. Hänen äitnsä on jättänyt perheen pariin otteeseen yhtäkkiä lähtemällä mutta jonkun ajan päästä palaamalla. Jeremiah on taas miehen vartaloon kasvava koripalloilija poika, jonka vanhemmat ovat eronneet. Jeremiahin isä on kuuluisa elokuvien tekijä ja äiti menestyksellinen kirjailija.

Kouluastetta vaihtaessaan pari kohtaa toisensa uuden koulun rappukäytävillä ja alkaa herkkä nuorten välinen ihastus. Kirja kertoo myös häkellyttävästi kuinka (1990 -luvulla? vieläkin?) ihmiset erottelevat toisiaan rodun kautta ja millaisia ennakkoluuloja kuhunkin liittyy. Tarina on tietenkin pieni kasvutarina, joskin vasta alku, sillä ilmeisesti tarina on jatkunut toisellakin kirjalla, josta oli pätkä kirjan lopussa. Kirjassa tapahtuu myös seikkoja, joita tekisi mieli surkutella tässä julki mutta jos joskus sattuukin tämän kirjan käsiinsä saamaan niin enpä pilaa lukukokemustasi.

Ihana, herkkä kirja, jonka luin juuri ennen kuin pääsin joululomalle (miten ihana muisto!). Jacqueline Woodsonin kerronta on todella kaunista ja osuvaa. Woodsonin kirjat ovat hyvin eläviä heti, kun niitä alkaa lukea ja henkilöhahmot hyvin sympaattisia ja samaistuttavissa olevia. Oikeita hyvänmielenkirjoja, joita toivoisi myös suomennettavan.


"Jeremiah was black. He could feel it. The way the sun pressed down hard and hot on his skin in the summer. Sometimes it felt like he sweated black beads of oil. He felt warm inside his skin, protected."

- Jacqueline Woodson: If You Come Softly

lauantai 12. marraskuuta 2016

Jacqueline Woodson: Another Brooklyn

Suuren suuri kiitos Lukuisan -blogin Lauralle, joka esitteli suomeksi National Book Award for Fictionin -lyhytlistan! Sillä minä hurahdin täysin! Ja menin ja tilasin pari kirjaa listalta in english. Which like never happens. Aloitin lukuni ihastuttavalta (lyhyeltä) näyttävästä Jaqueline Woodsonin Another Brooklynista (Amistad, 2016). Ja miten pienestä pieni kirjanlukija, hieman kotimaiseen tavanomaisuuteen kyllästynyt, saakaan hurjat kiksinsä? Kuten kohopainetusta kirjankannen kirjaimista ja rikkirevityn näköisistä sivunlaidoista? Awwwwwww... Lukukokemuksen alku lähti moniaistillisesti liikkeelle!


Okei, ensimmäinen konnotaatio, jonka jaan kansanne, on Elena Ferranten Loistava ystäväni -kirja, koska kirjan pohja on niin ikään sama, eli juoni tiivistyy nuorten naisten, tyttöjen, kokemaan ystävyyteen ja kasvuun yhdessä ja lopulta hyvin erikseen. Myös Emma Clinen Tytöt eivät ole ajatuksistani kaukana.

Kirja lähtee upeasti liikkeelle. Tummaihoinen sisaruspari muuttaa Brooklyniin isänsä kanssa. Mitä jos meillä olisi ollut jazz?, August, kirjan ääni, tuo pieni ilman äitiään kasvava tyttö kysyy heti kirjan alussa, jo naiseuteen päästyään. Erinomainen kysymys, johon palataan kirjan lopussa. Vasta muuttaneet, isänsä varjelemat, lapset katsovat asuntonsa ikkunasta Brooklynin katujen vilinää ja he näkevät nauravat, kauniit tytöt. Tytöt, joista August saa lopulta koulussa verisisaret, joiden kanssa koetaan, eletään, ollaan, kokeillaan... Ja kukaan ei lopulta tiedä mitä kaikkea kukin on kokenut, elänyt, ollut- ja on tuleva.

Kirja kiemurtelee tietyllä tapaa kuin Ali Smith, sekoittamalla totuutta ja muistikuvia ja hieman aikaakin. Ja eikö muistamisen aihepiiri olekin myös Siri Hustvedtin lempialueita? (Joko minä kutkutan teitä tarpeeksi tietyt lukijakollegani?) Jacqueline Woodson tekee tämän niin poreilevasti, että minäkin lähes pyörryn. Woodsonin kieli on vahvan proosallista. Lyhyet, napakat, älykkäät, koko ajan lähes tykittävän runolliset kappaleet ovat minulle juuri sopivia ja tunnelmaa luovia. Tällaisesta nautin. Ja samalla kirja hieman ontuu loppua kohti, menettää pienesti sitä huumaa mitä alussaan, mutta kokonaisuus on, after all, erittäin hyvä. Woodsonia ei mitä ilmeisemmin ole suomennettu ollenkaan, liekkö tulevakaan, mutta minua Woodsonin tyyli kiehtoi. Haluan ehdottomasti kokeilla vielä toistakin kirjaa häneltä (mutta vasta kun suoriuduin näistä toisista tilaamistani kirjoista!). Another Brooklyn ei vienyt jalkoja altani, kuten Deborah Levyn Uiden kotiin, mutta jotain sellaista tuoretta, modernia, rohkeaa nykykirjallisuutta siinä oli, että valitsen tällaista kirjallisuutta niin hyvin paljon mieluummin kuin jotain valmiiksi pureskeltua tökötökökauraa parempaa odotellessani. Ja olen sitä paitsi valtavan innoissani siitä, että luin tämän kirjan englanniksi! I still can, so why not?


"Sylvia, Angela, Gigi, August. We were four girls together, amazingly beautiful and terrifyingly alone.

This is memory."

- Jacqueline Woodson: Another Brooklyn