Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whitehead Colson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whitehead Colson. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. joulukuuta 2016

Colson Whitehead: The Underground Railroad

Loppuvuoteni paras keksintö oli rohkaistua lukemaan kirjoja englanniksi. Siihen on tullut oikein himo, kun saa tilata sellaisiakin kirjoja ja kirjailijoita, joita ei ole vielä suomennettu. Nautin suomennetuista kirjoista mutta tämä on ollut kiva haaste ja hyvää jumppaa aivoilleni. Colson Whiteheadin The Underground Railroad muistaakseni alkoi hieman hitaammalla lukutahdilla, koska mukana oli sellaista sanastoa, joka ei ollut aktiivivarastossani. Mutta mistä tuntee hyvän kirjan? Siitä, että vaikka lukutahti on hitaampi, sitä ei laske pinoon X, vaan sen tarpoo kuin lumouksen vallassa. Whiteheadin The Underground Railroad oli juuri sellainen, ja nousi heti luokuvuoteni kärkisijoille.


Kirja kertoo Amerikan tummasta historiasta, eli orjuuden ajoista. Kirjan päähenkilö on Georgian puuvillapelloilla naiseksi kasvava orja, Cora. Kirja perustarina koostuu erilaisten näkökulmien kautta punotuista juonteista, joka etenee pääasiallisesti kronologisesti. Aluksi kerrotaan pikaisesti Coran sukujuurista isoäidin orjuusvuosien kautta. Corakin kasvaa puuvillaplantaasilla, jossa valkoinen mies näyttää valtansa. Plantaasille tulee uusi orja, Ceasar, joka kertoo yllättäin Coralle aikomuksestaan karata tilalta ja tahtoo juuri Coran mukaansa. Taustalla mylläää legendaarinen historia, jonka mukaan Coran äiti on aikoinaan paennut samalta plantaasilta voitokkaasti, eikä hänestä ole sen koommin kuulunut mitään. Äidin hylkääminen, kaiken muun kokemuksen lisäksi, sävyttää Coran elämää merkittävällä tavalla.

Ceasarin kautta Cora, ja minä lukijana, saamme tietää Maanalaisesta rautatiestä, joka on sekä viittaus orjuuden vapauttamisen puolesta olevasta maanalaisesta liikkeestä, että myös junaverkoston nimike, jonka kautta moni orja pakeni synkästä etelästä kohti "valoisempaa" pohjoista. Ja koska kirja kuljettaa Coran läpi historian sivujen, se ei jätä myöskään varjoon sitä mitä tummaihoisten oli kohdattava päästessään vapauteen. Ja niinpä yhtenä näkökulmana kirja kertoo paenneiden orjien valkoisen kiinniottajan ja saalistajan Ridgewayn tarinaa. Ridgeway rakastaa työtään, mutta hänen ainoa häpeä työhistoriassa on, ettei hän koskaan saanut Coran äitiä kiinni....

The Underground Railroad on niiii-iiiiin hyvä kirja. Sen tarina on to-del-la mielenkiintoinen, jännittävä, etenevä, ja syöksyi iholleni ja teki siitä likaisen, hikisen ja mullan hajuisen. Cora on kuin ystävä, jonka tarinassa uin. Lisäksi kirja kertoo minulle uudella tavalla orjuusajasta, josta toki olen jotakin lukenut ja elokuviakin katsonut, mutta kirja kertoo taas enemmän ja pintaa syvemmältä, lähes maan alta. The Underground Railroad on vuoden 2016 National Book Award voittaja, mikä on täysin ymmärrettävää. Tätä kirjaa voin suositella hyvin monenlaiselle lukijalle, koska sen anti on monin tasoin erinomainen. Hyvä kieli, loistava tarina, uskomaton imu!

***

Ihastuin National Book Awardsin finaalilistaan niin, että olen lukenut jo kolme kirjaa viidestä. Neljännen sain joululahjaksi, ja uu-la-laa en malta odottaa, että pääsen siihen käsiksi. Tällä hetkellä luen suureksi ilokseni Deborah Levyn Hot Milkiä, ja tekisi jo mieleni itkeä tuon kirjailijan uskomattomasta kyvystä kirjoittaa niin, että valun kuumana maitona....! Huhhuh. Kirjavuoteni loppu on niin hurja, että päätäni huimaa, mutta jospa ehdin vielä tässä lomaviikollani kirjoittaa ainakin näistä parista ihastumisistani, joskin lyhyesti myös yhdestä National Book Award -listan floppilukukokemuksesta!


"Cora's assailant was boyish and slender, perhaps the son of one of the other hunters. She was taken unawares but the moment he laid hands on her person, her blood quickened. She was brought back to the night behind the smokehouse when Edward and Pot and the rest brutalized her. She battled. Strength poured into her limbs, she bit and slapped and bashed, fighting now as she had not been able to then. She realized she had dropped her hatchet. She wanted it. Edward was in the dirt and this boy would join him , too, before she was taken."

- Colson Whitehead: The Underground Railroad (Fleet, 2016, oma ostos)