Näytetään tekstit, joissa on tunniste Westö Kjell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Westö Kjell. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kjell Westö: Kangastus 38

Kjell Westön Kangastus 38 (Otava 2013)  kertoo toista maailmansotaa edeltävistä ajoista Helsingissä. Kirjan päähenkilöinä ovat eronnut, hieman epäonnistuneeksi asianajajaksi itsensä kokeva Thune ja hänen sihteerinsä Matilda Wiik. Kirja on kirjoitettu erittäin kauniisti ja herkällä tavalla. Mieleeni tuli hieman Waltarimainen taituruus kuljetella lukijaansa kuin kesätuuli kaupunginkatuja pitkin. Tämä oli minun ensimmäinen Kjell Westöni.


Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta. Menin messuille päättäneenä ostaa kaksi vuoden uutuutta ja toinen niistä oli Rauhalan Taivaslaulu ja toisen piti olla Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Mutta jostakin syystä Kjell Westön kirja kummitteli silmissäni, samoin kuin monet varsin Westötä ihailevat blogikirjoitukset, joiden perusteella olin päättänyt kokeilla Westötä. Kun kuuntelin messuilla sattumoisin jonkun kirjakaupan Westö haastattelua ja mietin jo ettei kirja taida olla minua varten. Lähdin sakavin miettein kesken haastattelun pois. Kun olin kuunnellut viimeisen messujen keskustelun ja valmistauduin kotimatkalleni, kipitin vielä kerran myyntikojuille ja ostin Kangastus 38 kirjan mukaani. Koska silloin tiesin, että muuten minua olisi jäänyt harmittamaan.

Ja olen kyllä tyytyväinen, että luin tämän kirjan. Kirja oli mielestäni varsin tunnelmallinen ja kuten sanottu pidin todella paljon Kjell Westön tavasta kirjoittaa kauniisti. Kirjan juoni olisi mielestäni voinut olla hieman monitasoisempikin ja tietyllä tapaa se oli aika ennalta-arvattava, vaikka  kyllä siellä yksi pieni yllätyskin oli. Henkilöhahmojen kuvailu oli minulle mielekästä ja todentuntuista, mutten voinut mitään sille, että Thune sai mielessäni hieman Westön olomuotoa! Kirja koskettaa mielestäni kauniisti sitä, kuinka historiamme vaikuttaa tietämättämmekin meihin. Kirjan toinen päähenkilö, useampaan ääneen mielessään jakautunut Rouva Wiik oli ollut lapsuudessaan valkoisten pitämällä leirillä, jonka muistoja hän aurinkoisen ja kauniin Helsingin sydämessä, elokuvien lohdussa kantoi jatkuvasti. Myös alkamaisillaan oleva toinen maailman sota ja Saksassa tapahtuvat juutalaisvainot vaikuttivat erilailla kirjan henkilöiden toimintaan ja ajatteluun. Kirjan muut mieshenkilöt kuuluivat Thunen tavoin miesten kerhoon, joka kokoontui säännöllisesti päivän politiikasta ja tapahtumista keskustellen ja runsaasti alkoholijuomia nauttien. Kerhon kokoontumisiin laskeutui tumma varjo yhtä aikaa, kun mielipide-erot rotuasioissa kärjistyivät maailmalla, eikä kaikkien psyyke kestänyt tuota painetta.

Kirja oli sellainen, jota oli mukava lukea rauhassa. Kirjaa lukiessa oli mielekästä pysähtyä pohtimaan ihmiselon ja -mielen levottomuutta. Jotakin vielä kuitenkin kirjasta jäin kaipaamaan. Ja uskonpa, että luen joskus Westön vanhempia kirjoja tästä kirjasta rohkaistuneena.

Kirjoitin tämän kirjapolkukokemukseni heti, kun kirjan kädestäni laskin- no siis ruuanlaiton, lastenhoidon ja syönnin lomassa. Kirjan jättämä tuore tunnelma on rauhallinen ja pisteeni kirjasta sijoittuisivat 3-4/5 välille. Halusin kirjoittaa kirjasta mahdollisemman nopeasti, sillä minulla on kirjoittamatta kolmen muun joululomakirjan kokemukset ja jostakin vain oli aloitettava, ettei blogikirjoittelu jää muuten tekemättä tai kasaudu "ylitsepääsemättömän vaikeaksi" palata. Saatan siis kirjoittaa taas useammasta kirjasta kerralla. Tämä voi olla vähän epämukavaa blogilukijalle, jota pahoittelen, mutta tämmöinen minä olen, että harrastusjuttuja tehdään vain fiiliksen mukaan ja silloin kun ehtii. Muuten siitä sammuu luovuudenpalo, ja se on paha juttu se.

Westön Kangastus 38 on ollut blogeissa paljon esillä, tässä vain muutama pikaisesti löytämäni linkki: Kirsin kirjannurkka, Yöpöydän kirjoissa ja Kannesta kanteen .


"Kun rouva Wiik ei tullut sinä aamuna töihin, Thune tunsi aluksi ärtymystä."

- Kjell Westö: Kangastus 38