Näytetään tekstit, joissa on tunniste Waters Sarah. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Waters Sarah. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. tammikuuta 2016

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Olin pitkään jahkannut tämän kirjan aloittamisen kanssa. Kirjailijaa, ja kirjaakin, on kehuttu useissa luottoblogeissa ja minulle hän oli vielä uppo-outo. Kuitenkin Sarah Watersin Parempaa väkeä (Tammi, suom. Helene Bützow, 2015) kiinnosti siinä määrin, että ostin sen "ihan oikeaan hintaan" kirjakaupasta.


Parempaa väkeä vei minut ihanaan 1920-luvun Lontooseen. Ihastelin Watersin sulavia ihmiskuvauksia, tunnelmallisessa ja eloisassa ympäristössä. Frances Wray ja hänen äitinsä ottavat vuokralaispariskunnan talonsa yläkertaan, taloudellisistä syistä. Isän kuoleman jälkeen perhe on jäänyt heikoille kantimille. Tytär ja äiti yrittävät totuttautua yläkerran ääniin ja arkiset rutiinit siivittävät päiviä. Frances hoitaa taloutta kaikin tavoin, vaikkei se oikein perheen arvolle olisikaan suotavaa. Frances on kuitenkin varsin sinnikäs nainen, eikä ole moksiskaan aikakauden sovinnaisuuksille.

Tarina muuttuu pikku hiljaa rakkausromaaniksi, mikä tuntui minusta vähän pliisulta niin ihanan, lähes henkeä salpaavan kauniin, mutta napakan, alun jälkeen. Eikä tarina jää myöskään siihen, sillä pian siihen tulee myös jännitystä ja rikosdraaman elkeitä. Kirja oli kokonaisuudessaan minulle vähän kummallinen. Toisaalta se oli hyvin kaunis ja ihanan viehkeä mutta taas toisaalta huomasin vilkuilevani aika ajoin joko kirja lähenisi loppuaan (ei lähennyt hirvittävän nopeasti, sillä kirjassa on 595 sivua). Voi olla, että henkilöhahmojen ajatusten hyvin runsas psykologisointi ja läpinäkyvyyskin oli minulle hieman liikaa. Lukijana minusta on mukava jäädä välillä hämilleen ja joutua pohtimaan itse syy-seuraussuhteita.

Voisin lukea lisää Sarah Watersiakin, ehkä semmoisessa pienessä romantiikan nälässä (mikäli muissa kirjoissa on vähän samaa sekalaista tyyliä?), joskaan tuota nälkää en kirjallisessa muodossa niin usein tunne. Watersin kieli on kuitenkin niin kaunista ja kirjan tarinan aikaan sopivaa, että se toi mieleeni ihastuttavat viktoriaaniset romaanit. Ja se on hyvin paljon se.


"Frances katsoi sisaresta toiseen ja näki selvästi, millaisen roolin kukin oli omaksunut - tai pikemmikin millaisen roolin kukin oli koneistolta saanut - vera oli pisteliäs, Netta oli pystyvä, ja valjukasvoinen Min oli yksinkertainen."

- Sarah Waters: Parempaa väkeä