Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikilä Jukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikilä Jukka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Minulle iski kirjatuska. Kirjahyllystäni ei löytynyt yhtään mitään kiinnostavaa, eikä viikottaiset kirjastoretketkään tuottaneet toivottua innostavaa tulosta. Niinpä tein sen, minkä tasaisesti aina teen: tilasin läjän melko varmoja uutuuksia, joista olin pientä sytykettä kirjablogeista saanut. Ensimmäinen uudesta pinosta lukuun lähtenyt kirja oli Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus, 2016, ite ostin).


Akvarelleja Engelin kaupungista oli saanut hykerteleviä lukijoita puolelleen pitkin blogimaailmaa. Koska luen usein blogeista vain tunnelmat, en juonikuvauksia, aloitin tämän kirja ajatuksella: kaunis, runollinen, mutta onko liian hempeä? Kirja sijoittuu 1816-1840 vuosille ja on fiktiivinen yöpäiväkirja arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelistä, joka ajautuu perheineen syrjäiseen kaupunkipahaseen nimeltä Helsinki. Engel saa nimittäin elämänsä suurimman mahdollisuuden suunnitella koko kaupunki tulevaksi pääkaupungiksi. Perhe jää Helsinkiin, vaikkei se koskaan tunnu kodilta.

Kirja on siis päiväkirjamerkinnöin kulkeva ja hyvin pienissäkin sykäyksissä etenevä. Kirja on todellakin kaunis ja proosallinen ja nautin varsinkin ajankuvauksesta ja Engelin mielenmaiseman hahmottamisesta. Viikilän esikoisteos on siis varsin voimallinen. En kuitenkaan lumoutunut siitä täysin, lukukokemukseni oli hyvä, ehkäpä hyvä plus. Kirjan tunnelma oli niin sumuisan haaveileva, että siinä oli ihanan romanttista viipyillä. Kuitenkin veikkaan, etten jälkeenpäin muista kirjasta paljon muuta kuin tämän tunnelman. Tunnustan, että jo nyt Viikilän tarina alkaa hämärtyä, koska luen tällä hetkellä yhtä kirjaa, jonka juoni on taas ginin väkevä. Viikilää jään kyllä seuraamaan mielenkiinnolla. Ja ettäpä arvaakaan kehen Viikilää nyt uskallan verrata: Hotakaiseen. Myös Hotakainenhan on alun perin runoilijasta kirjailijaksi ryhtynyt ja samalla lailla Viikilän sanoissa oli välillä jo sitä aika napakkaakin hotakaismaista elämänosoittamista, joiden kohdalla lukijana pysähdyn ja ajattelen, että olipas oivallisesti sanottu! Viikilä kyllä osaa myös maalailla akvarellimaiseen tapaan niin, että värit laajenevat kosteuden mukana, mikä tekee hänen tekstistään erityisen koukuttavaa.


"Olen oppinut hyvin tarkkaavaiseksi sen suhteen mitä päästän suustani vieraiden kuullen. Pienikin epäselvyys voi saada aikaan juorun, joka muuttaa kunniallisemmankin ihmisen tunnistamattomaksi."

- Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista