Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varis Tuula-Liina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varis Tuula-Liina. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. lokakuuta 2014

Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär

Luin Helsingin kirjamessumatkallani Tuula-Liina Variksen novellikokoelman Muotokuvamaalarin tytär (oma, 2010, Wsoy). Olin aiemmin lukenut yhden Variksen, jossa kuvattiin jotain kurjaa avioliittoa, venäjän matkaa ja kamalaa ripulikohtausta ja en ollut lainkaan vakuuttunut siitä kirjasta. Olin kuitenkin usealta taholta saanut hyvää palautetta Tuula-Liina Variksen taidoista, joten jostakin kumman syystä tämä kirja lähti kirjakaupan alesta matkaani ja päätyi jopa pienen irtiottoreissuni lukemiseksi.


Ja ohhoh. Tämä kirjahan on tosi hyvä! Variksen novellit ovat ytimekkäitä, purevia, napakoita, rohkeita ja hyvällä huumorilla varustettuja. Novellit osaavat myös koskettaa, vihastuttaa ja jopa herkistää. Ensimmäisen ja toisen osan novellit ovat oikeasti niin mielenkiintoisia juoniltaan, että ne teki mieli lähes ahmia. Kolmas osuus Pieni mummosarja on myös hyvin mielenkiintoinen näkökulmasarja vanhuuteen. Neljäs osuus Muistin että unohdin, eli ilmeisesti joitain muistiinpanoja kirjailijan kirjoitusajoilta (?), oli minulle lähes turha. Olin todella yllättynyt Variksen mielikuvituksellisista tarinoista ja tavasta tuoda näkymiä varsin moniasitillisesti esille. Hitsi vie, minä taidan lukea lisää Varista jatkossakin! Onneksi en luovuttanut yhteen kokemukseen. Varsinkin nämä novellit, ihan innostuin!


"Marko puhui keveästi, sujuvasti, laveasti, se oli kuin musiikkia, niin kuin aina, kun se oli pienessä humalassa. Kun se selvin päin selosti tekemisiään, toisin sanoen valehteli, se imi puhuessaan ilmaa hampaiden välistä niin, että kuului melkein vihellys, puuskahteli pieniä uloshengityksiä, veti taas sishisten ilmaa ja selitti. Siinä tuli kuulijallekin vaikea olo, hengitys lyheni ja hartiat kiristyivät."

- Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär