Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiuraniemi Siina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiuraniemi Siina. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. marraskuuta 2013

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Kuten kirjoitettu, olen lukenut esikoiskirjailija Siina Tiuraniemen Kukkia Birgitalle (Minerva, 2013, kirjastolaina) kirjaa tässä muiden keskeneräisten joukossa. Joskus vain käy näin, että luen useampaa yhtä aikaa, kunkin päivän kirjanälän mukaan. Tiuraniemen kirja kertoo nuoresta opiskelijasta Miskasta, joka lähtee äitinsä pyynnöstä viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselle Birgitalle vanhainkotiin mutta ajautuukin kuljettamaan marisätkiä. Kirja on mielestäni Miskan kasvutarina ja oiva kuvaus 2000-luvun alun opiskelijaelämästä.


Tiuraniemi kirjoittaa todella hauskasti. Tyyli lähenee välillä slapstick huumoria Miskan koheltaessa usein kännipäissään tai omissa ajatuksissaan menemään. Kirjassa on paljon ihania elokuvaviittauksia, joista tietenkin pidin jo pelkästä periaatteesta. Miska, kirjan päähenkilö, vaikuttaa minusta varsin herkältä tyypiltä. Nuori miehenalku purskahtelee aika ajoin itkemään ja hakee turvaa nautintoaineista. Tunsin kukkahattuineni pientä ohimenevää ahdistusta Miskan itsensä lääkitsemistavoista. Miskalla tuntuu olevan hieman erilainen tapa nähdä sosiaalista maailmaa ja tämä on hänelle ilmeisen ahdistava kokemus. Siksipä Miskan ajatuskulun tarkka kuvailu kirjassa on mielestäni varsin mielenkiintoista ja antoisaa. Olen oikeasti äärettömän ilahtunut, että Tiuraniemi kirjoitti tällaisen tarinan herkästä pojasta. Sillä heitäkin maapallollamme on. Ja poikien itku tuntuu olevan vieläkin lähes tabu. Kun mietin vastaavaa "antisankari" päähenkilöpoikaa, tulee mieleeni Salingerin Sieppari Ruispellossa. Kumpaakin kirjaa yhdistävät myös nuoruuden kuvaus ja itsensä löytämisen teematiikka "läpi harmaan kiven".

Kukkia Birgitalle kirjasta on luettavissa lopulta melko normatiivinen sanoma. Kirja päättyykin ehkä juuri tämän vuoksi yhtä yllättävästi kuin monet upeat, ääninauruun päräyttävät Tiuraniemen lauseet, jotka alkavat ihan noin vain ja päätyvät johonkin absurdiin. Kirjassa on useampia tärkeitä hahmoja, joiden taustoja ja elämän motiiveja valoitetaan pikkutarinoina itse päätarinan sisällä. Näistä pienistä tarinoista Kultapalmun alla oli minulle koskettavin. Tiuraniemen tapa kertoa tarinaa muistuttaa mielestäni "kylänkertojan tyyliä", siis sellaista tarinataituruutta, jota ihmiset jäävät kuin lumottuna kuuntelemaan, koska kerronnan tapa on niin mukaansa tempaiseva ja humoristisen omalaatuinen. Vaikka kirjassa sivutaan monia tärkeitä aiheita, koin silti kirjan pääasiallisesti hauskana ja kevyenä. Ja jos totta puhutaan, mietin kyllä kovasti, miten Miskan oikeastaan lopulta kävi? Ja sitten mietin, miten Tiuraniemen kainuulainen murretausta vaikutti hänen kirjoitukseensa- mielestäni ihanan paljon! Ja kolmanneksi, kiitos vain Tauno Kurtun spektaakkelista sivulla numero 42, näky ei poistu mahdollisesti koskaan verkkokalvoiltani, eikä tätä tarvitse paljoakaan miettiä.

Minulle jäi tunne, että Tiuraniemi näyttää vielä kirjailijakyntensä terävämmin. Sillä, kyllähän tämäkin kirja raapaisi oikein makiasti. Olen valtavan iloinen, että luin kirjan kukkahattuisuudestani huolimatta, ja varsinkin siitä paineilusta huolimatta, että "ikään kuin tunnen Siinan" näin blogimaailmassa. Varsinkin tämän lukukokemukseni kirjoittaminen tuntui jännittävältä, sillä en tietenkään halua millään tavoin loukata ihanaa Siinaa. Samaan aikaan kun minussa on kuitenkin se vika, etten osaa kirjoittaa omia tuntemuksiani valheellisesti tai turhia kehuen. Joten tämmöinen takertelu tästä nyt tällä kertaa tuli. Siina have mercy on me! Kirja oli minulle vallan mainio välipala ja tästä on hyvä jatkaa Gogolin työstämisellä- not! 3,5/5.


"Jähmetyin paikoilleni. Koitti eeppisen tajuamisen hetki, jolloin langanpäät solmiutuivat yhteen ja muodostavat oivalluksen, jonka johdosta ihmisen tekisi mieli lyödä spademäisesti kämmenellä otsaan ja potkaista seinää soimaten itseään ymmärtämättömyydestä. Aika hidastui, käännyin kuin hyytelössä ääntä kohti ja jo kääntyessäni tiesin mitä tulisin näkemään."

- Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle