Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapola Katri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapola Katri. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. lokakuuta 2015

Katri Tapola: Härkätaistelu

No niin, useampi teistä tietää, että olen aloittanut kirjabloggaukseni alkujaan lastenkirjabloggaajana. Katri Tapola on lastenkirjapuolella minulle äärimmäisen arvostettu kirjailija. Sellainen jota voi vain katsella ylöspäin ja huokaista. Kun näin katalogista Katri Tapolan äärimmäisen kauniin (kansi Elina Warsta) aikuiskirjan Härkätaistelu (Teos, 2015) oli ensimmäinen ajatukseni, että tahtoo lukea mutta hyvin pikainen seuraava ajatus, että mutta miten kamalaa on jos inhoan sitä kirjaa? En voisi ainakaan kirjoittaa siitä yhtään mitään. No sitten se tuli kirjastossa vastaan, ja heheheh, otin härkää sarvista...


Härkätaistelu on mystinen kirja. Se lähtee sellaisella temmolla että oksat pois. Kirja tamppaa kuin singeri, sytkyttää teholla ja luulen, että se on vain alkusoittoa, kohta on pakko hengittää ja tasata oloa, muuten tulee sydänkohtaus ja äkkikuolema. Mutta eikun Tapola sytkyttää lisää sellaista vauhtia, että havuja...! Tarina on pullollaan sanontoja, muunnelmia, kielellistä leikittelyä- hengästymiseen saakka. Tarina kulkee lähes maanisesti ja hyvin nopeasti mietin tarvitaanko kirjaan Keroputaan ryhmä ymmärtämään ajatuksia, puheita, dialogeja ja tapahtumia.

Kirjan juoni on EHKÄ sellainen, itse asiassa aika tavallinenkin, että tavallinen suomalainen kaupassa käyvä nainen, Taina Tori, miettii eroa miehestään. Rinnalla kulkee teini-iän kynnyksellä oleva, Tex Willer, mielikuvitusrikas poika, josta ei ota selvää onko hän lintu vai kala. Jotakin hipaisua hänessä on kuitenkin Tapolan lastenkirjojen henkilöihin, jotka saavat minut aina hihkumaan ilosta. Mutta tässä pojassa on sävy surua. Ja ei kai ihmekään, kun äiti, ja sohvalla röhöävä "bisnesmän" laukkaa ajatuksissaan kuin täysiään rynkkäävä pesukone, josta ei ole varma räjähtääkö se vai alkaako kuitenkin linkous jo olla loppumetreillä. Ja eipä ihme että ilmassa on surua, kipua ja ketutusta sillä mitään ei tunnuta saavan puheen, saati teon tasolle, vaan ajatukset vain vellovat.

Minuakin alkaa velloa. Jos en naurahda välillä. En tiedä tuleeko tästä kirjasta mitään ja tajuanko mistään mitään. Inhoanko vai jääkö leukaperäni lopulliseen jumitilaan. Joku härkäkin on tulossa pihamaalle, mitä se sitten on? Mitä se symboloi?

Mutta kirjan lopussa tulee tyyni, en kerro mistä ja miksi mutta tyyni tulee. En olisi koskaan uskonut. Odotin muuta.

Katri Tapola on todellakin poikkeuksellinen suomalainen kirjailija. Vie kaikki olemassa olevat sanat ja jättää aivokapasiteettini energiansäästöohjelmalle.


"Kirpakka akka hän oli ja narttu hänestä kuoriutui, hän tiesi sen kyllä, vaikkei pitänyt eikä ikinä olisi arvannut. Ei hän ollut, ennen. Hän oli aatteita täynnä ja anorakkityttö. Ketä kiinnostaa millaista on kun kaikki vielä merkitsee, anorakin kulumat, lumen ja pakkasen jäykistämät lapaset ja mononnauhat. Tuuli, joka heilauttaa lumen hiihtäjän päälle. Semmoinen hän oli. Tuijotti tulehen kauan, oli ihminen, jota kutsutaan kivaksi. Mukava ihminen. Arvot kohdallaan. Jotkut naiset vaan varttuu niin, menee väärään suuntaan, niist kuoriutuu queen bitch. Kun kuitenkaan ei mitään ole luvassa."

- Katri Tapola: Härkätaistelu