Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanizaki Junichiro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanizaki Junichiro. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Junichiro Tanizaki: Avain

Tästä kirjasta kirjoittaminen on vaikeaa, en oikeastaaan edes haluaisi muistella lukukokemustani, mutta tämä on purettava. Loma oli lopussa, oli seisahtunut kesähellepäivä ja sain pari tuntia omaa aikaa märehtiä. Aloitin lyhyen (140 s.) Junichiro Tanizakin Avaimen ja ajattelin viihtyväni kerrankin loikoillen ja lukemalla kokonaisen kirjan mukavalla ahminnalla. Mutta huhhei, tarinahan on lähes irstas.


Mies asuu kymmenen vuotta nuoremman vaimon ja hänen tyttärensä kanssa. Nainen on hyvin siveellinen, muun muassa jalkoja ei näytellä ihan noin vaan, ja sekös nyt sattuu olemaankin miehen intohimon kohde: jalat. Käy niin, että vaimo tulee juoneensa itsensä tolkuttomaan humalaan ja tuossa avuttomassa horteessa, lääkkein vielä avitettuna, mies näkee tilaisuutensa tulleen. Hän uskaltautuu tutkimaan vaimonsa kehon läpi kotaisin. Käy vielä loistevalon avukseen. Y-äää!

Tilanne toistuu useampaan otteeseen, sillä jollakin tapaa myös vaimo koukuttuu noihin mystisiin iltoihin, joissa hän voi kuvitella olevansa pariskunnan ystävän vieteltävänä. Kirja päätyy kuristavasti siihen, kun aviomies saa aivoverenvuodon ja menehtyy piinaavalla hitaudella omassa sängyssään  halvautuneena ja sangen kurjassa kunnossa. Kirja on täynnä kurjuutta ja kuvottavuutta. Tarina kerrotaan aviopuolisoiden päiväkirjojen kautta, joita kumpikin kirjoittaa salassa ja samalla hieman sitä toivoen, että toinen niitä kuitenkin lukisi. Tarina kertoo siitä, miten kaksi ihmistä voi olla niin kaukana toisistaan, vaikka ovatkin lähellä. Se mahtaa olla myös kohutarina aikaansa ja kulttuuriinsa nähden (1956, suomennos Tuomas Anhava) ja ravistelee epätoivoisia avioliittoja.

En voi vieläkään ymmärtää miksi luin tuon Tanizakin kirjan tuona paahtavana päivänä ja tunsin lähes pahoinvointia sen äärellä. Pikainen googlaus opettaa minulle, että tämä arvostettu japanilaiskirjailija on kirjoittanut vastaavia seksuaalisuuteen ja eroottisiin pakkomielteisiin keskittyviä kirjoja enemmänkin. Ehkä ymmärsin tämän jo kerrasta, huh.


"Tarkoitukseni on tietysti saada hänet juovuksiin ja mennä vuoteeseen hänen kanssaan; mutta miksei hän suostu soreasti? Hän käy pahanilkistä pahanilkisemmäksi, ei antaisi minun kajota jalkoihinsa. Mutta sen mitä itse tarvitsee, sen hän kiristää minuta."

- Junichiro Tanizaki: Avain (Tammi, 2010, oma kirjahylly)