Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sund Erik Axl. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sund Erik Axl. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. maaliskuuta 2014

Erik Axl Sund: Varistyttö

Sain postissa melkoisen yllätyksen ja suoranaisen haasteen, kun Otava oli yllätyksekseni lähettänyt minulle ennakkokappaleen kevään uudesta psykologisesta trilleristä. Olin kiinnittänyt huomiota ruotsalaiskirjailijoiden Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundquistin kirjaan Otavan uutuuksissa mutta koska olen huono jännityskirjojen lukija, en ollut ajatellut lukea kirjaa. Mutta koska kustantaja heitti minulle haasteen, ajattelin kokeilla miellyttävyysalueelle epätyypillistä kirjaa itselleni. Leikin olevani lukupiirissä, jossa saa lukea erilaisia kirjoja, joista ei ole ehkä aiemmin mitään kuullutkaan.


Kirjatrilogiaa on verrattu aika ymmärrettävästi toiseen ruotsalaiseen trilogiaan eli Stieg Larssonin kirjoihin, ja jopa minäkin olen näistä kaksi ensimmäistä lukenut. Varistyttö (Otava, 2014, suomentaja Kari Koski) alkoi kuitenkin mielestäni varsin paljon räväkämmin kuin verrokkinsa. Kirjan kieli oli minulle helppolukuista ja kirja pohjautui dialogeihin tai kulloisen kertojaäänen sisäiseen puheeseen, eli se oli puhekieltä hakevaa. Osa kuvauksista oli hieman kokeellisemmin kirjoitettu.

Koska jännityskirjojen juttu, ainakin minulle on mielenkiintoinen ja jännittävä juoni, yritän kirjoittaa kirjan juonesta sinänsä mahdollisemman vähän, varsinkin kun kirja on uusi. Kirjan päähenkilöinä ovat rikoskomisario Jeanette Kihlberg ja psykoterapeutti Sofia Zetterlund. Kirja alkaa murhalla ja jatkuu näiden kahden päähenkilön juonia seuraamalla. Tarinan intensiivisyys ja kerroksellisuus lienee tyypillistä jännityskirjoille, sitä en tiedä muuten kuin nuorena lukemani Dean R. Koontzin kirjoista, joissa oli myös vastaava tyyli kertoa tarinaa.

Varistytössä ei kaihdeta oikeastaan mitään asiaa. Siinä on hyvin suunnitellut oloisesti paljon erilaisuutta esiteltynä tämän päivän pohjoismaiden näkökulmasta. Kirjassa kuvataan lasten hyväksikäyttöä, seksuaalisia rikoksia, maahanmuuttoa ja käydään hakemassa näkökulmia Sierra Leonen lapsisotilailta asti. Kirja kertoo traumoista ja kipeistä ihmisistä, vääristyneistä mielistä ja siinä avataan sukupolvien kautta jatkuvia käyttäytymismalleja. Luin kirjaa aluksi ihan kiinnostuneena, se eteni nopeasti. Kuitenkin pikku hiljaa kirjan laskelmoivaksi tuntevani tyyli alkoi puuduttamaan ja kyllästyttämään. Kirjassa on varmasti esiteltynä myös kaikki tämän hetkiset "muuttuneet roolit" jollakin tapaa, ehkä jopa provosoivasti tai väkinäisestikin, esimerkiksi pitkän linjan koti-isä, lapseton ura-nainen ja niin edelleen. Kuitenkin myös tarina kävi mielestäni helpommaksi ja läpinäkyvämmäksi ja loppukirjan luin aika nopsakasti "alta pois".

Kirja on varmasti mukava uutuus jännärikirjoja lukeville ja varmasti genressään raaka sellainen. Valitettavasti kuitenkin kirjan aiheet eivät ole oikeassakaan elämässä fantasiaa, vaan hyväksikäyttö ja väkivalta ovat läsnä meidänkin jokapäiväisessä ympäristössämme, vaikkei sitä ymmärrettävästi kailoteta. Olen iloinen, että luin jotain ihan muuta ja tykkäsin tästä kustantajan kokeiluideasta. Ennakkokappalekirja on pehmokantinen (suomessa tehty, tämä ilahduttaa minua aina!), joka oli ihan mukava juttu. Mukava seurailla muista blogeista mitä tästä kirjasta tykätään, sillä voisin veikata, että tämä olisi kevään suosikkejakin. Kirjan suomennos on ilmestynyt tänään. (3/5).

Tässä myös muita ehtineitä esittelyjä: Leena Lumi ja Kirsin kirjanurkka.


"Talo
oli yli sata vuotta vanha ja vankat kiviseinät olivat metrin paksuiset, mikä tarkoitti, ettei hänen luultavasti olisi tarvinnut eristää niitä, mutta hän halusi ottaa varman päälle."

- Erik Axl Sund: Varistyttö