Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stridsberg Sara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stridsberg Sara. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Jahas kesäloma on jälleen kerran takana päin. Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus (Tammi. 2014, suom 2016 Outi Menna, oma hylly) on ollut varsin paljon esillä blogeissa. Minäkin sen siis ostin, koska kiinnostuin sen aihepiiristä, eli psykiatristen sairaaloiden kuvauksesta niiden kukoistuksen ja lakkauttamisen aikana.


Jim on kuolemasta haaveileva mies, joka asuu Beckombergan mielisairaalassa. Tarina kuvautuu sekä Jimin että hänen tyttärensä Jackien kautta. Jackie elää erilaisen elämän käydessään välillä isänsä luona sairaalassa, aivan kuin toisessa maailmassa. Välillä Jim haluaa sulkea Jackien maailmastaan ja kieltää Jackien tulon sairaalalle. Tarinassa kuvataan myös yhden lääkärin vaikutusvaltaa Jimiin ja pariin hieman kaukaisemmaksi jäävän potilaan elämässä. Sairaalaelämän loppuessa Jim jatkaa alkoholistin arkea, sen tarkalla laskelmoidulla tavalla.

Lukiessani blogikirjoituksia ymmärsin, että moni oli kokenut kirjan kuvauksen kovin romantisoiduksi. Jostakin syystä minä en ihan kokenut sitä niin. Mielestäni Jimin tarina on sangen surullinen ja alakuloinen- ja siten myös vakuuttavan oloinen kuvaus psykiatrisista ongelmista ja noista ajoista. Sairaalaelämän suljettu maailma voisi uskoa olevan hyvin turvallista, lähes aika ajoin romanttista(!), ihmisille, jota maailman laajuus huimaa.

Myös kuolemaa toivovan miehen vaikutus läheisiin on mielestäni hyvin kuvattu. Stridsbergin kieli on hyvin kaunista, helppolukuista ja teki lukukokemuksestani erittäin mielekkään. Olen joskus käynyt mielisairaalan museossa ja tuolloin kuulemani tarinat ovat jättäneet suuren mielenkiinnon, milloin noita tarinoita aletaan kirjoittaa kaunon muotoon. Sairaalamaailmasta olisi varmastikin paljon kerrottavaa niin yksilötasossa, kuten tässä kirjassa, mutta myös ryhmätasolla, jota jäin tämän kirjan jälkeen vielä kaipaamaan.



"Voisin pyytää Jimiä jäämään, mutta pystyn jo kuulemaan hänen naurunsa. Jimin naurun, joka hyökyy päin aivan kuin kylminä aaltoina. 'Voi Jackie, ei minulla ole ketään jonka vuoksi eläisin, ei minulla ole ketään jota rakastaa. Ei ole koskaan ollut.'"

- Sara Strindberg: Niin raskas on rakkaus