Näytetään tekstit, joissa on tunniste Statovci Pajtim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Statovci Pajtim. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. syyskuuta 2016

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Statovcin Kissani Jugoslavia on todella hyvä kirja. Niinpä Statovcin toinen, Tiranan sydän, oli saatava ehdottomasti lukuun, vaikkakin sille oli päässäni melkoiset toiveet (Otava, 2016, saatu kustantajalta). Mutta Statovci täyttää ne ihan mallikkaasti. Tiranan sydän on koosteisesti tehty hyvä kirja.


Albanialaiset nuoret miehet Bujar ja Agim lähtevät kotimaastaan pakoon kohti parempaa elämää. Rahaa säästetään köyhyyttä sietäen, jota Albaniassa tuntuu riittävän. Lopuksi ostetaan uudet vaatteet, jotta näytetään edes kerran hyvältä, ennen kuin noustaan epävarman oloiseen moottoriveneeseen. Surullisen tutunoloinen tarina myös nykypäivänä.

Tiranan sydän kertoo ajassa hyppien kuinka nuor(t)en maailmalle muuttaminen luonnistuu ja kuinka maahanmuuttajiin, ja nimenomaisesti albaaneihin, suhtaudutaan eri paikoissa. Kotimaassa nuorten miesten välillä syntyy rakkautta: Agim tuntee itsensä naiseksi ja Bujar vaikuttaen olevan- ihminen. Nuoret katoavat maailman tuuliin ja eroavat toisistaan.

Kirjassa kerrotaan Albaniasta ja sen historiasta (myös kansantarinoita), noiden kahden henkilön perheen kautta. Samalla kirjassa kuvataan ja pohditaan maastamuuttoa ja ihmisen identiteettiä. Sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalista identiteettiä. Yhtenä päivänä Bujar (vai Agim?) on nainen, toisena mies. Seksuaalisuuden merkitys ei myöskään kuvaudu Bujarille ensisijaisen tärkeänä. Mutta oman itsensä hyväksyminen, se tuntuisi kaikkein tärkeimmältä. Ja tuo itsensä etsimisen matka on enemmän, ja vaikeampaa, kuin mikään muu.

Kirja on aiheiltaan hieno. Kissani Jugoslaviaan verrattuna lukukokemukseni ei kuitenkaan ollut niin hyvä. Koin Tiranan sydämen hyvin laskelmoiduksi ja suunnitelluksi kirjaksi ja melko runsaaksi. Olen varma, etten ymmärtänyt kirjan kaikkia tarkoitusperiä, tai edes juonen kokonaisuutta (jospa kirjailija olisi Helsingin kirjamessuilla?!). Tästä syystä kirja olisi loistava lukupiirikirja!
Pajtim Statovci on ehdottomasti suomalaiskustannuksen tähtinimiä, jonka tuotantoa aion seurata jatkossakin suurella ilolla ja mielenkiinnolla.


"Voin valita mikä olen, voin valita sukupuoleni, voin valita kansalaisuuteni ja nimeni ja syntymäkaupunkini yksinkertaisesti avaamalla suuni. Kenenkään ei ole pakko olla se ihminen joksi on syntynyt, vaan itsensä voi koota kuin palapelin."

- Pajtim Statovci: Tiranan sydän

torstai 6. marraskuuta 2014

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Jos olisin lukenut pinon vuoden kotimaisia uutuuksia voisin todeta kirjablogistimaisesti, että tässäkö vuoden paras kirja? En ole, mutta totean, että omassa rajallisessa otoksessani, kyllä. Ja huomaa, etten kirjoittanut esikois-.


Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia (Otava, 2014, messuostos) kertoo Suomeen maahanmuuttaneesta Bekimi nimisestä pojasta ja hänen Jugoslavian maaseudulla kasvaneesta perheestään. Kirjan tarina kertoo maahanmuutosta, sodasta, kulttuurien välisistä eroista, sopeutumisesta, väkivallasta ja mielen kestävyydestä äärimmäisissä muutostilanteissa. Kirja on varsin moniääninen ja antaa näkökulmia muun muassa edellä mainittuihin asioihin. Tarina alkaa hieman provosoivastikin kahden saman sukupuolen välisellä irtoseksikuvauksella, mikä oli mielestäni aika erikoinen valinta. Sillä vaikka kirja sivuaa hyvin korrektilla ja arkisella tavalla homoseksuaalisuutta, niin se ei ole lainkaan kirjan pääteema.

Kirja on kirjoitettu kauniisti, jopa upeasti. Kirjaa lukiessani ajattelin, että viimeksi tähän moninaisuuteen (maisemien, henkilöhahmojen, juonen kuvausten taituruus ja kokonaisuuden eheys) ovat pystyneet Katja Kettu ja Sofi Oksanen. Statovcilla on taito kertoa tarinaa helpon oloisesti mutta hyvin napakasti lukijan otteessaan pitäen. Kirjan luvut ovat juuri sopivat pituiset ja niiden kerronta vaihtuu minulle juuri sopivalla tahdilla. Kuten moni jo ehkä tietää, kirjassa on myös hippunen maagisuutta, vai olisiko se slaavilaisuutta? Siis sitä, että kirjassa seikkailee myös erittäin taitavasti ja hyvällä maulla kissa ja käärme, joista varsinkin kissalle on annettu hyvin ihmismäisiä piirteitä, kuten taito puhua- joskin samalla kissamaisen charminsa säilyttäen. Eläinhahmot voitaisiin spekuloida symbolisoivan moniakin kirjan teemoja, kuten klassisesti laajemmin hyvän ja pahan taistoa, Bekimin perhetaustoja, seksuaalista/sukupuoli-identiteettiä tai jopa kansalaisuusasioita. Jokainen lukija voi varmasti keksiä asialle omia selityksiä. Tai ehkäpä eläinhahmo(t) ovat osittain päähenkilö(ide)n mielen tuottamia illuusioita, jotka olivat kokijalleen hyvin todellisia, mutta lukijalle pelkkää harhaa.

Kirja sai toki myös minut miettimään, kuinka paljon kyseessä on fiktiivinen elämänkerta, vaikken kirjailijasta oikeastaan tiedä yhtään mitään muuta kuin mitä kirjan kannessa ja kustantamon sivuilla lyhyesti kerrotaan. Kirjaan on sijoitettu paljon näihin annettuihin tietoihin osuvia seikkoja Bekimin elämään, joka voisi olla näin jälkeenpäin ajateltuna hieman ärsyttävääkin, mutta en minä sitä niin lukiessani kokenut. Tällaisia maahanmuuttokuvauksiahan on viime aikoina ollut paljon tarjolla ympäri maailmaa, onneksi nykyään myös meidän kulttuuriamme koskettaen. Kirja tuo myös hieman mieleeni aiemmin varsin kehumani Qais Akbar Omarin (esikois!)kirjan, joka taas on selvemmin omaelämänkerrallinen.

Kissani Jugoslavia -kirjan kansi on upea. Kuten myös nimi. Ja olen varsin onnellinen, että myös sisältö oli kantensa arvoinen. Nyt, kun kirjan lukemisesta on kulunut joitakin päiviä, olen hieman tyhjä. En ole varma johtuuko se siitä, että kirja on hieman synkkä loppuaan kohti, vai mistä. Kirjan alussa olin varsin haltioissani (esimerkiksi ne sulavat kissakuvaukset, todella taidokkaita!) ja luin kirjaa melkoisella janolla, aina välissä miehelleni huokaisten, että enpä olisi uskonut miten hyvä kirja onkaan, vaikka ennetunnekin oli jo hyvä. Odotan mielenkiinnolla miten muistan tämän kirjan jatkossa, ja mitä ehkä kertoisin tästä kuukauden päästä. Tämä kirja olisi myös oikein hieno lukupiirikirja ja tästä saisi varmasti paljon keskustelua aikaiseksi. Odotan suurella mielenkiinnolla millaista Statovci kirjoittaa seuraavaksi. Ehkäpä toivoisin tämän maagisen otteen säilyvän tai jopa säkenöivän lisää.

Ja arvatkaa, tätä tekstiä kirjoittaessani ja lainausta etsiessäni, haltioiduin taas Kissani Jugoslaviasta uudestaan! Kirjabloggaamisen onni!

Kirjaa on luettu muun muassa myös näissä blogeissa: Lumiomena, Lukuneuvoja ja Reader, why did I marry him? .


"Miehen nimi oli Bajram, ja hänen nimensä tarkoitti juhlaa. Hän oli harteikas mies, hänen ruumiinsa oli jäntevä ja kookas, askeleissa oli miehekästä pontta, jukevät rintalihakset erottuivat tummanpunaisen kauluspaidan läpi ja muhkeat pakarat eivät tahtoneet mahtua hänen housuihinsa, kun hän käveli taloomme johtavaa tietä ja tähyili ympärilleen kuin paikantaakseen minut. Hiekka rapisi hänen askeltensa alla, ja hänen suustaan tuleva tupakansavu asettui seisomaan ilmaan kuin raska pöly."

- Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia