Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shin Kyung-sook. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shin Kyung-sook. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kyung-sook Shin

Laskin juuri käsistäni Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into, 2015, suomennos Taru Salminen, saatu kustantajalta).  Ja huomasin, että tämä kirja on sellainen, että minun pitää kirjoittaa heti, en voi muuten jatkaa uuden lukemista. Näin kirjan kirjablogeissa ja joskus vain käy niin, että kirja kutsuu hyvin vahvasti luokseen. Niin kävi myös tässä ja kun sain kirjan, kävi jopa niin, että minun täytyi lopulta keskeyttää keskeneräinen kirjani, jotta pääsin tämän kimppuun. Tai kimpussa oleminen on väärin sanottu, sillä tämän äärellä kyllä lähinnä hengittää syvään ja pysähtyy, vaikkakin samalla kirja etenee kuin joki.


Pidä huolta äidistä sanotaan takakannen mukaan olevan ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. Se kertoo vanhasta naisesta, neljän äidistä, joka katoaa. Hänen miehensä menee edeltä metroon, kuten aina ennenkin, mutta tällä kertaa Park So-nyo ei olekaan hänen takanaan, kun metro lähtee liikkeelle. Äidin katoaminen saa maailman tuuliin lentäneen perheen, maalaisuuttaan pakenevat lapset ja kerran niin kapinallisen aviomiehen ajattelemaan äitiään ja vaimoaan eri tavoin kuin aiemmin. Ajatuksiin nousee muistoja ja epäilyksiä siitä ovatko he oikeastaan edes tunteneet äitiään, jonka synnyinvuosikin on virallisissa papereissa eri kuin mikä se oikeasti on. Syyllisyys nostattaa päätään. Kirja kertoo jo aikuisten lasten, miehen ja myös äidin omalla äänellä perheen tarinaa, jossa on yhtä monta tarinaa kuin on kertojaansa. Tarina on kirjoitettu minulle vieraasti sinä-muodossa, joka lähes ärsytti aluksi, koska minun oli niin vaikea mennä kirjailijan antamaan rooliini. Enkä osannut sitä tehdä kirjan lopussakaan. Kirjan tarinat ovat pieniä kappaleita täynnä mutta silti se ei ole lainkaan pirstaleinen, vaan itse asiassa hyvin kauniisti kudottu kokonaisuus, jota todella luki lähes hartaassa tunnelmassa.

Jälkeenpäin voisin kuvitella, että kirjan tarina voisi olla hieman makea, vähän liian tunteikas mutta ei se näin ollut. Liikutuin kirjan loppua kohti pari kertaa mutta en liikaa. Kirjasta jäi rauhallinen olo, vaikka yhtä aikaa se nostattaa varmasti monelle sen sukujen jatkumon tuskan, joka usein syntyy kuoleman äärellä. Mitä oikeastaan olemme, mitä tiedämme, miksi olemme ja mitä sitten, kun emme. Ja miten suuressa roolissa äiti on. Juuri sellaisenaan kuin hän on.

Oikein hieno ja kaunis kirja. Loistava lukupiirikirjaksi.


"Siis pitikö äiti tarinastani? Liikutuit. Tiesit että tarinasi ei ollut järin hauska mutta tajusit puhuvasi äidille eri tavalla kirjastovierailun jälkeen. Muutettuasi kaupunkiin puhuit hänelle aina vihaiseen sävyyn. "Mitä sinä muka tiedät?" "Entä sitten?" "Mitä sinä sillä tiedolla teet?" vastasit väheksyen. Kun ymmärsit että äidillä ei ollut enää valtaa nuhdella sinua, aloit vastata hänen kysymyksiinsä tylysti."

- Kyung-sook Shin: PIidä huolta äidistä