Näytetään tekstit, joissa on tunniste Restrepo Laura. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Restrepo Laura. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. tammikuuta 2017

Laura Restrepo: Intohimon saari

Laura Restrepon Intohimon saari on Fabriikki Kustannuksen kirjoja (suom. Laura Vesanto, 2015). Tämä kolumbialaisen Restrepon kirja ei kutsunut minua puoleensa nuortenkirjamaisella kannellaan vaan kansainvälisyydellään ja hieman kummallisella tarinan pohjalla. Olen lukenut melko vähän Latinalaisen Amerikan kirjailijoita mutta sen mitä olen, mukana on aika ollut jotain kaunista ja kummallista. Sitäpä odotin myös Intohimon saarelta (jonka nimi ei myöskään kuulunut alueisiin: tämä kirjan valitsen).


Intohimon saari alkaa niin, että kirjailija tai toimittaja käy haastattelemassa vanhaa rouvaa, joka on aikoinaan asunut Clippertoninsaarella perheensä kanssa. Tuosta saaresta ja sen elämästä on mitä ilmeisemmin kuultu vain pahamaineisia legendoja. Rouva ei aluksi haluaisi kertoa elämästään, kertoo vain muistavansa lapsuutena hyvänä, mutta pian kirja kietoutuu Clippertoninsaareen ja sinne muuttaneen perheen elämästä. Perhe joutuu saarelle, koska Ramón lähetetään sinne sotilaalisista syistä. Ramón ja Alicia ovat vastanaineita ja perustavat perheensä tuonne saarelle, mikä kuulostaa surkeampaakin surkeammalle. Meren pohjasta nousee jotain päästöjä, joka tekee veden kelvottomaksi, ynnä muuta luonnonvoiman kurjuutta. Mutta perhe ja saaren väki elää ja yrittää viihdyttää itseään, vaikka saarelle tulevat ruokalähetykset harvenevat harvenemistaan...

Kirjan tarina ensimmäisen maailman sodan ja Meksikon sisällissodan aikakaudelta on tositapahtumiin perustuva ja tokihan se on kiehtova. Kuitenkin kirja oli minusta kirjoitettu liian runsaasti suhteutettuna sen tarinan käänteisiin. Kyllästyin jossakin vaiheessa ja loppu kirjan tunnustan lukaisseeni melko vauhdilla, jotta saan sen loppumaan. Odotin kirjalta paljon, paljon enemmän mutta sain aika vähän. Olipas harmi juttu mutta tällaisiä sattuu.

Yritän blogata tässä tammikuun aikana vielä 2016 vuonna lukemani kirjat alta pois. Niitä onkin vielä jokunen jäljellä!


"Saaren nuppineulanpäänkokoisessa maailmankaikkeudessa elämä kulki eteenpäin ja se oli siedettävää ja täysipainoista. Ankara työ tuotti tulosta ja hyvinvointi mitattiin pienissä asioissa."

- Laura Restrepo: Intohimon saari