Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puikkonen Emma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puikkonen Emma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016) kävi minulla kahdesti kirjastosta lainassa. Toisen kerran se lähti matkaan, kun Omppu Martin heitti blogissaan selvää haastetta lukea tämä kirja. Ja minähän lupasin. Että kun vastaan tulee. Ja eikö se saman tien siellä kirjaston uutuushyllyllä odottanut ihan niin kuin viimekin kerralla.


Siispä lukemaan. Episodiromaani. Puikkonen kirjoittaa vahvasti ja osuvasti. Episodit ovat hyvin voimallisesti avautuvia ja henkilöhahmoihin uivat nopeasti sisääni. Ihastuin varsinkin berliiniläisestä perheestä, jonka muuri toisistaan erottaa. Pulkkisella on taito kuvailla henkilönsä hyvin eläviksi ja aidoiksi. Tarinat ovat kielellisesti kauniita mutta sisällöllisesti hyvin usein melko surullisiakin. Jokin tarinoista vie minut muistomatkalle, joka avaa kyynelkanavat. Jokin tuntuu epämukavalta. Puikkonen herättelee tunteita, eikä siis loikoile pelkässä kesäauringossa, vaan kaivelee metsäkantojen pientareita ja repii soraista maata esiin paljain käsin ja vaurioista piittaamatta.

Hmm. Luin kirjan vuorokauden sisällä. Se kertoo paljon. Kuitenkin jälkeenpäin en muista hyvin tarkkaan tarinoiden sisältöä. Päällimmäisen muistot ovat tuntemuksia. Omppu on oikeassa, että Puikkosta kannattaa lukea. Ja kyllä, jäädä vähän seurailemaankin. Mielenkiintoista. Vähän tekisi mieli sanoa, että nykykirjallisuutta. Se on minulle nykyään kaunosana.

Mutta ihan kamala Anna Gavalda ikävä tuli. Halusin loikoilla kesäauringossa. Käteni ovat jo ihan verillä ja likaiset. Tämän jälkeen rämmin uusimman Siri Hustvedtin loppuun ja luin Gavaldaa. Niistä sitten seuraavaksi.


"- Mama, Mama! Meine Mama kommt!
Äiti nousi, käveli kolme askelta miehen luo ja otti minut syliinsä. Hän itki ja puristi niin tiukkaan kuin vain voi, ojensi voitokkaasti kätensä yli kolmenkymmenen vuoden, yli ei-kenenkään-maan, viisumivirkailijoiden ja pikkilanka-aidan, hän ojensi kätensä ja puristi puristi puristi minua rintaansa vasten."

- Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet