Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ondaatje Michael. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ondaatje Michael. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. elokuuta 2016

Michael Ondaatje: Divisadero

Leena Lumi kirjoitti niin hyvin Michael Ondaatjen Divisaderosta (Otava, 2008, suom. Juhani Lindholm), että minunkin piti saada tuo kauniskantinen kirja luettavakseni. Sitä ei löytynyt divareista mutta kirjastosta löytyi. Divisadero on Annan, Clairen ja Coopin tarina. Kolmikko viettää lapsuuttaan yhdessä tyttöjen isän kanssa 70-luvun Kaliforniassa. Nuoruus yhdistää ystävyyden rakkaudeksi, jonka tulinen teko vääristää kolmikon maalaistyylisen elämän pirstalleen.


Anna, Claire ja Coop elää kukin omaa aikuiselämäänsä. Coop on uhkapeluri, Anna tutkii kirjallisuutta maaseudun kartanossa ja Claire... Mitä Claire tekikään? Nyt minun on tunnustettava, että kirjan alku on huumaava. Minä luin sen nälkäisenä, ja samalla huomasin, että tuo kirjan terassi löytyi jo muistikuvistani- olin lukenut kirjan aiemminkin! Vai olinko? Jatkoa en muistanut, olinko jättänyt kirjan kesken aikoinaan? Ja totta tosiaan, pohdin tuota vaihtoehtoa myös nyt, sillä kirjan ei kantanut minua. Mikä harmi! Annan Ranskan maataloon olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa mutta jotenkin kokonaisuus, oi miksi. Ondaatje kirjoittaa kauniisti, sujuvasti mutta ehkäpä makuuni liiankin suloisesti? Vai mikä ihme tässä oli? Olin varma hyvästä lukukokemuksesta mutta lopputulema oli hienoinen pettymys. Ehkä tämä kirja oli liian romanttisuuteen, rakkauteen pohjautuva tarina minun makuuni. Mutta tuo Coopin talo, kotilaakso, terassi. Se maisema elää minussa vahvasti.


"Tilamme tasaisesti kumpuileva maasto oli talven taukoamattomien sateiden aikaan vihreää ja kesällä ja syksyllä ruskeaksi paahtunutta."

- Michael Ondaatje: Divisadero