Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ollikainen Risto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ollikainen Risto. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. syyskuuta 2016

Risto Oikarinen: Nälkämaan laulu

Pyysin tänä syksynä melko vähän kotimaisia kirjoja kustantajilta ja todettakoon, että Risto Oikarisen Nälkämaan laulu oli pyyntöjeni villi kortti (Otava, 2016). Jazz ja Kainuun kuvaus kiinnostivat mutta olisin mitä ilmeisemmin jäänyt henkiin ilman kirjan lukemistakin.


Kajaanissa syntynyt poika kuulee kalakilpailun aikaan Linnansillalla saksofonin soittoa. Poika kiinnostuu soittamisesta, muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja valmistuu jazzmuusikoksi. Kirja kulkee saksofonistin junamatkan mukana Helsingistä Kajaaniin, jonne hän on menossa soittamaan Eino Leino -päivillä. Junamatka kuljettaa muusikon lapsuusmuistoihin ja matkalla tuumaillaan myös henkeviä lähes opettavaiseen sävyyn. Kirjan takakansi lupaa mustaa huumoria, mutta ilmeisesti sitäkin on alalajeja, koska itse en varsinaisesti naureskellut kirjan mukana. Välillä kirjassa on kuitenkin ihan mielenkiintoisia tarinoita, jotka tempaavat paremmin mukaansa, kirjahan oikeastaan toistuu pienistä tarnoista ja liiallisista Kajaanin paikkojen nimeämisestä. Välillä mustahuumori menee osaltani jopa liian pitkälle ja valitettavasti muusikon ensirunkkauksen kuvaus jää minulle liiaksi pinnalle ja värittää välillä kauniimpiinkin säveliin yltävää kirjaa.

Selvästikin oma ikäpolveni alkaa olla siinä iässä, että asioita aletaan jo muistella. Se on ihan mielenkiintoista. Muttei vielä äärimmäisen. Toki välillä on hauskaa muistella ajan ilmiöitä, tunnetiloja ja ensifarkkujen kosketusta mutta melkolailla yksittäinenkin kuvaus jo alkaa olla minulle riittämiin. Kun lueskelen tällä hetkellä esimerkiksi Pajtim Statovcin uutuutta, huomaan miten erilaista elämää olemme saaneet lapsuutemme elää.

Kirjapinossani on Tommi Liimatan nuoruusmuistelo, Jeppiksen jatko-osa. Nyt vähän jännittää aloittaa tuo kirja, sillä Liimatta saattaa pläjäyttää verkkokalvoilleni vähän muutakin kuin Oikarinen. Pitää ehkä lukea jotain muuta välissä, että uskallan taas sukeltaa Black Hole Sun -aikoihin(i).


"Saksofoni hyppi selässäni kuin mikäkin paviaani kun juoksin Uudenmaankadulta kohti rautatieasemaa."

- Risto Oikarinen: Nälkämaan laulu