Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oksanen Sofi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oksanen Sofi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2015

Sofi Oksanen: Norma

Jos joku kirja on hyvin markkinoitu niin se on Sofi Oksasen uusin: Norma (Like, 2015). Ja täysin oikeutetusti, onhan kyseessä hyvin mielenkiintoinen tapahtuma. Minäkin katselin kirjan julkistamistilaisuutta, tai sanoisinko esitystä, jossa Pekka Haavisto haastatteli Sofi Oksasta ja se oli oikein mielenkiintoista. Siispä hyppäsinkin pikkiriikkisen ilmaan, kun Likeltä oli tullut postilappunen. Hain kirjan postista mahdollisemman pian, jotta sain sen uunituoreena viikonlopun lukuun! Ja ah, kirjahan on todella kaunis ja ihanan tuntuinen kädessä... Tälle lukukokemukselle oli hyvä lähteä!


Norma on reilu kolmekymppinen nainen, joka elää omaa itsenäistä elämäänsä ja omaa salaisuuden, jonka vain hänen äitinsä Anita tietää. Lomamatkalta palattuaan Anita jättää kengät ja käsilaukun penkin alle ja juoksee metron alle. Normalle äidin itsemurha tulee täytenä yllätyksenä ja hän joutuu selvittämään millainen hänen äitinsä oikeastaan oli ja mitä kaikkea hänen elämäänsä kuului. Tämä vie hänet sukunsa tarinan äärelle.

Norma on päivitetty Tähkäpään satu. Norman hiukset kasvavat vauhdilla ja ne tuntevat elämää. Norma on herkkä nainen, joka taistelee selviytymisestään yksin, ja on jo tyytynyt ajatukseen yksinäisestä elämästään. Mutta miten kuormittavaa elämä on jos jo hajun kautta voi aistia ihmisestä kaiken, jopa kuoleman? Jos kirjan pääteemoja ovatkin hiusteollisuus, kauneusihanteet ja kohdunvuokraus (ja ihmisoikeudet ja naiseus), nin samalla kirjassa kerrotaan mielen järkkymisestä. Tällä kertaa Helsingin katujen rinnalla kuljetaan myös Kuopion torilla- ja Niuvanniemessä.

Sofi Oksasen uusin oli mukavaa luettavaa. Siinä on ajankohtaista asiaa ja samalla sävähdys historiaa. Oksasen kirjoitusta on minun helppo lukea ja se on monin tavoin täyteläistä. Kirja on mielestäni lähempänä Oksasen Baby Janea kuin esimerkiksi Puhdistusta, ja tämä tuntuu mukavalta. Minulla on pitkään ollut Oksasen Kun kyyhkyset katosivat lukemattomana kirjahyllyssäni, koska pidin Puhdistuksesta hyvin paljon. En kuitenkaan ole saanut luettua sitä, mitä ilmeisemmin suurten odotusteni vuoksi. Mutta nyt voisin kirjaan tarttua.

Normassa on siis mukana jännitystä ja sitä voisi kuvailla jopa rikosromaaniksi. Samalla kirjassa on satumaisuutta, maagisuutta, hyvän maun rajoissa. Kirjan loppu on minusta hyvä ja sinänsä aika yllättäväkin. Vielä ikään kuin viimeinen potku lukijaa kohtaan, että ei pidä olettaa mitään...
Norma on loistava osoitus siitä, miten monitasoinen ja rohkea kirjailija Sofi Oksanen on.


"Miehen hiukset oli kammattu taaks, lahdelmat olivat vetäytyneet ikäisekseen vähän, ihosta ei voinut sanoa samaa. Rypyt olivat kovien auringonsäteiden uurtamia, silmäpusseja painoi niihin pitkään ja hartaasti kaadettu viina eikä rusketus peittänyt katkenneita verisuonia. Edellisillan olut haisi hiestyneillä ohimoilla. Myös miehen puku oli eilisen jäljiltä, polvet pussittivat, koko olemus lökötti ja istui huonosti havupuiden rauhaan, vaikka puheenparsi oli kohtelias, puvun väri asiaan kuuluvasti musta ja kangas näytti kalliilta."

- Sofi Oksanen: Norma