Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ogawa Yoko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ogawa Yoko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2016

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja

Minusta on mukava lukea kirjallisuutta erilaista kirjallisuutta, jota on kirjoitettu ympäri maailman. Tutkailin tässä alkutalvesta lukemiani ja useampi tuntui tulevan jenkkilästä mutta onneksi myös muita maanosia on välillä matkassa. Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja on japanilainen kirja ja kun kuvailin kirjankantta instagramissa niin sain japanilaiselta seuraajaltani (<3!) heti vinkkiä, että kirja on ollut suurmenestys Japanissa. Ngh, se sai minussa hieman epäilyksen siemenen kasvamaan mutta onneksi epäilyni osoittautui turhaksi.


Professori ja taloudenhoitaja (Tammi, 2016, esittelykpl, suom. Antti Valkama) asetelma kuulosti minusta katalogissa hieman liiankin surulliselta ollakseen minun kirjani. Entinen matematiikan professori on onnettomuuden kautta saanut aivovamman, jonka vuoksi hänen muistinsa kestää enää vain 80 minuuttia. Professorille tulee uudeksi taloudenhoitajaksi hieman harmaannuhjuisen oloinen, ammatillisesti luotettava ja ahkera, poikalapsen äiti. Ajatuksena muistivaikeuksisen vanhuksen hoitaminen kuulosti minusta lähes luotaantyöntävän ahdistavalta ja surulliselta tilanteelta mutta onneksi kirja ei ollenkaan painotu tuon muistisairauden kurjuuden alleviivaukseen, vaan siihen paloon mikä Professorilla elää, vaikka hänen muistinsa ei tuotakaan enää nykyäpäivästä uusia muistikuvia.

Professorin aivot laskevat matematiikkaa ja hän näkee numeroita. Pikkuhiljaa tuo lukujen kautta elämän hahmottaminen lumoaa myös taloudenhoitajan, ja hänkin alkaa löytää alkulukuja ja mitä kaikkea Professori hänelle opettaakaan. Minun täytyy myöntää, että olen aina pitänyt matematiikasta ja nauttinut lukioon saakka numeroiden pyörittelystä ja varsinkin siitä huumasta, kun uuden asian tajuaa ja yhtälön saa ratkaistua. Ajattelin jopa joskus lukevani insinööriksi mutta onneksi tuo ajatus sai realistisen kommentin. Olisin varmasti ollut melko surkea insinööri, koska jo lukiossa aloin havaita haasteita ymmärryksessäni.

Siispä kirja pyörii pitkälti matematiikan hullaantumisen ympärillä- ja se sopii minulle. Kirjassa opetetaan oikeasti tiettyjä asioita (jotka olen tyylikkäästi unohtanut) ja sanojen lisäksi sivuilta löytyy laskuja. Minusta tämä oli ihana ja virkistävä lukukokemus! Nautin haasteista ja samalla nautin tuosta lämminhenkisestä tarinasta, minkä Ogawa kirjassaan kertoo. Toki. Onhan siinä myös se melankolinen taustansa ja realistinen kulkunsa, kun yllättäin Ogawan muistiongelmat alkavatkin edetä. Kyyneliltäkään en säästynyt mutta ne olivat lempeitä kyyneliä ja siedettävissä olevia. Taloudenhoitaja ja hänen poikansa saavat kuitenkin kohdata sellaisen ystävyyden, jollaiseen harvoin törmää. Myös Professorin kiintymys kasvavaa poikaa kohtaan on ihastuttavaa, kun hän kantaa muun muassa poikaa reppuselässään sairaalaan lähes maanisesti juosten...

Oikeastaan tämä kirja oli oikein kaunis, ehkä hieman kevytkin ja samalla se aiheutti päänvaivaa matemaattisella ajattelullaan ja tiedonjanon herättelyllään. Olin ehdottomasti positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta, sillä sen pyytäminen blogilukuun oli pienoinen villikortti! Valitettavasti viime viikonloppuna jouduin toteamaan parin varmemman pyynnön kohdalla oma vajaavaisuuteni lukijana ja jättää kirjat kesken määräajaksi x, tai lopullisesti. Ajattelin kuitenkin tehdä kirjoista jonkinlaisen bloggauksen. Sillä ei tämä elämä pelkkää hullaantumista ja ruusuilla tanssimista ollenkaan ole. Ei edes kirjablogeissa tai varsinkaan kirjabloggaajana!


"Illalla myös poikani saapuu tänne. Hänen päälakensa on tasainen, ja siksi häntä kutsutaan Juureksi, neliöjuuren mukaan. Te annoitte sen nimen."
Osoitin sormellani hihansuuhun kiinnitettyä lappua, jota koristivat kasvokuvamme. Onneksi se ei ollut pudonnut eilisellä bussimatkalla.
"Mikä on sinun syntymäpäiväsi? Ääni oli kuumeisen voipunut, mutta silti helpottavaa kuulla hänen suustaan muutakin kuin nyyhkytystä.
"Helmikuun 20. päivä", vastasin. "Siis 220. Luvun 284 kanssa ystävyyttä vannonut 220."

- Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja