Näytetään tekstit, joissa on tunniste Obreht Téa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Obreht Téa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Téa Obreht: Tiikerin vaimo

Ostin pokkarina Téa Obrehtin Tiikerin vaimon (WSOY, 2011, suomentanut Irmeli Ruuska), kun kirjakauppias sitä suositteli. Sangen harvinainen tilanne mutta päätin hullutella, kesäloman kunniaksi. Tiikerin vaimo on jännä kirja. Se on takakantensa mukaan voittanut Orange -palkinnon 2011 mutta minä en oikein päässyt kirjaan sisälle varsin huikeista ja kiinnostavista tarinan aluista huolimatta.


Kirja kertoo Balkanista sodan jälkeen ja tarinan keskiössä on yksi perhe, ja siinä tarkemmin isoisä ja lääkäriksi lukenut lapsenlapsi Natalia. Kirja etenee minusta hieman sekavasti Natalian muistojen kautta ja pitää useita maagisia (eläin- ja luonto-)tarinoita sisällään, joita Natalian isoisä on kertonut tai jopa kokenut. Kuten sanoinkin, viehätyin monenkin tällaisen tarinan alusta (kuten myös kirjan itsensä) mutta jotenkin kertomukset vaipuivat haahuilemaan liian kauaksi ja huomasin menettäväni mielenkiintoni useampaan otteeseen. Tietyllä tavalla kirja on kaunis ja hieno mutta joku tässä nyt oli, ettei se kolahtanut minuun sillä tavalla kuin kirja olisi voinut kolahtaa. En oikeastaan osaa edes kirjoittaa tästä tämän enempää.

Kirjaa on luettu mm. blogeissa Nenä kirjassa ja Luettua, joista viimeisimpää oli lainattu pokkarikirjan takakanteen! Siitä pääsinkin ajatukseen, että voi hyvänen, olisipa tilanne tavata oma "kirjapolkutuumailu" jonkun kirjan takakannessa. Muun muassa: "En oikeastaan osaa edes kirjoittaa tästä tämän enempää." voisi kuvata harvinaisen hyvin minun esittelytaitoni ja saada poskeni hehkumaan keskellä kirjakaupan hyllyrivistöjä.


"Varhaisimmissa muistoissa isoisäni oli kalju kuin kivi ja hän vei minut katsomaan tiikereitä."

- Téa Obreht: Tiikerin vaimo