Näytetään tekstit, joissa on tunniste Obioma Chigozie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Obioma Chigozie. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. syyskuuta 2016

Chigozie Obioma: Kalamiehet

Nigerialaiskylässä asustaa perhe, jonka isä joutuu muuttamaan töiden perässä ja jättämään vaimonsa ja lapsensa kotiin. Perheen neljä poikaa huomaa isän puuttumisen antavan heille erilaista vapautta. Heistä tulee kalamiehiä, jotka kalastavat vaarallisella alueella ja tapaavat siellä kylähullun, joka manaa perheelle karmean ennustuksen.


Chigozie Obioman Kalamiehet (Atena, 2016, suom. Heli Naski, kustantajalta saatu) kiinnitti huomiota ensinnäkin nigerialaiskirjana, Booker -palkintoehdokkaana ja myös värikkään kantensa vuoksi. Olin ihan vasta lukenut Adichieta ja kuten monesti käy, afrikkalaista kirjallisuutta nauttiessani, alan janota lisää. Obioman kirja tuli kuin tilauksena.

Ajankohta oli kuitenkin ehkä hieman väärä. Kotiinpalaajat olivat niin voimakkaasti kirjoitettu paatos, että Obioman kirjan lukeminen tuntui varsin juonivetoiselta historian tai kulttuurin kuvauksen sijasta, mitä hieman toivoin. Kirjan lopussa kirjailija itse on kuvannut kuinka hän kuvaa kirjassaan Nigeriaa kuvainnollisella tavalla ja oikeastaan minua ihan harmittaa, etten lukenut sitä ennen tarinaa, koska en todellakaan noita symboleja itse kirjasta tajunnut ja tulkinta olisi voinut antaa lukukokemukseeni syvyyttä, jota kirjaan lukuhetkelläni kaipasin.

Kalamiehet on melkoisen miehinen ja siinä samalla taikauskoinen tarina, jossa on voimakas kertomus. Kirjoittelin Kirjakon kommenttilaatikkoon tästä kirjasta, että elokuvana tämä voisi olla varsin hyvä. Ja eipä tämä kirjanakaan ole ollenkaan huono. Itse asiassa jälkimaku tuntuu vain ajan myötä paranevan. Etten jopa lukisi tätä joskus uudemmankin kerran? Kiertoon se ei ainakaan lähde.


"Kun melu hellitti, kuulimme hänen sanovan: 'Ikenna, sinä kuolet kuin kukko.'"

- Chigozie Obioma: Kalamiehet