Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nousiainen Inka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nousiainen Inka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. marraskuuta 2013

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivät ja ilta

Tämä kirjoitus on kirjoitettu perjantaina 24. toukokuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013.


Laitoin kirjan Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala, 2013) varaukseen heti, kun luin siitä Sinisen linnan kirjaston blogista. Kun lukupiirini on nyt kesätauolla, olen täysin blogisuositusten vallassa, ja se on ihanaa! En ollutkaan aiemmin lukenut kirjailija Inka Nousiaista, joka teki lukukokemuksestani vieläkin kutkuttavamman.

Kirja on kirjoitettu runollisella kerrontatavalla ja lukeminen vaati minulta aluksi keskittymistä ja aikaa. Kirjassa on kaunista kielellistä leikittelyä ja asioita kuvaillaan ajallisesti eri tasoilta. Tarina sodan ajan kokeneista sisaruksista etenee kuitenkin helppolukuisemmin koko ajan, jopa niin, että keskivaiheilla mietin, että voi ei, nytkö tässä tulikin lässähdys. Mutta ei onneksi tullut, kirja säilyy mielenkiintoisena kyyneleet nostattavaan loppunsa. Kirjan romanttinen arkitarina kerrotaan kolmesta näkökulmasta: luokanopettaja Iidan, hänen sisarensa Edlan ja Viljamin kautta. Tarinan keskiössä on Iidan kokema romanssi, joka alkaa sillalla.



Mietin (juuri tässä kohdin kirjoitustani) kolmatta päivää, mikä mielestäni oli tämän kirjan perimmäinen sanoma. Tulin siihen lopputulokseen, etten kokenut kirjan kautta mitään suurempaa valaistumista tai oivallusta elämästä. Kirja oli minulle herkkä ja kaunis tarina elämästä, ja riittävä sellaisenaan. Itse asiassa juoni alkoi jopa parin päivän viivellä hävitä muististani. Päällimmäiseksi aiheeksi nousi mieleeni perheteema. Kirjassa sivuttiin kaukaiseksi jääviä sisarussuhteita, äidittömyyttä, isättömyyttä ja vauvan odotusta; syntymistä ja kuolemista. Nämä sukulais-, ystävyys- ja rakkaussuhteet, olivat minulle kirjan perimmäisin mielenkiinto.

Kirja saa pisteitä 3/5, vaikka kirjan lauseet olivat välillä kuin jalokiviä ja kirjan juoni oli älykkäästi koostettu. Epäilen kuitenkin, että kokonaisuutena kirja jää mieleeni vain kauniina tunnelmana kesäöistä. Mutta saatan toki olla väärässä. Kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja suosittelen sitä lämpimästi!

Nyt tämän kirjoitettuani voin lukea uudestaan mitä Sinisen linnan kirjastossa tarkemmin kirjasta kirjoitettiin. Säästelen aina itseäni lukemasta arvioista tai takakansista liikaa jos kirja vaikuttaa lukemisen arvoiselta- haluan pitää kirjan mahdollisemman tuoreena itselleni! Oletko sinä lukenut Nousiaista? Entä oletko lukenut tämän kirjan tai haluaisitko lukea?


"Oli hautovankuuma heinäkuu vuonna kolmekymmentäkahdeksan. Sirkat sirisivät heinikossa ja aurinko valui taivaalla kuin sula voi. Iida oli oikaisemassa heinikkoisen aukean poikki takaisin pihaan."

- Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (s. 12)