Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ndiaye Marie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ndiaye Marie. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. marraskuuta 2013

Marie Ndiaye: Kolme vahvaa naista

Tämäpä oli hyvä kirja. Marie Ndiayen Kolme vahvaa naista (Gummerus, 2013, suom. Anna-Maija Viitanen) lähti mukaani kirjastosta lähinnä kutsuvan kantensa vuoksi. Takateksti ei luvannut hyvää, eikä suurempaa liikutusta luvanneet silmiini sattuneet arvostelutkaan. Silti kirja kutsui minua lukijakseen.


Kolme vahvaa naista on kirjannimenä mielestäni erikoinen (alkuperäinen nimi: Trois femmes puissantes), jota pohdin kirjan kolmen erillisen ja erilaisen tarinan kohdalla useampaan kertaan. Kirjan ensimmäinen tarina oli mielestäni ehkä voimakkain ja intensiivisin kaikista. Norahin tarinassa kuvattiin äitiyttä ja vanhemmuuden roolijakoa varsin erikoisella ja mielenkiintoisella tavalla kahdessa sukupolvessa. Norah oli itse aviossa varsin persoonalliselta tuntuvan miehen kanssa, joskin tämä vaikutelma tuli Norahin näkökulmasta kuvattuna. Toisaalta tarinassa (novellissa?!) kerrottiin Norahin lapsuuden kodin tarinaa, jossa perheen isä oli ollut usean naisen kanssa naimisissa. Isä kuvattiin varsin välinpitämättömäksi tyttölapsiaan kohtaan ja muutenkin hänen olemuksensa, kaikessa vanhuuden voimattomuudessaankin, oli vastenmielinen.

Toisessa tarinassa pääosissa olikin mies, Rudy, joka oli Fanta nimisen opettajanaisen aviomies. Fanta jäi tarinassa varsin taka-alalle, jonkinlaiseen ikoniseen asemaan. Fanta oli ymmärtääkseni nainut Rudyn laskelmoidusti päästäkseen Ranskaan opettajaksi, hyviin oloihin, hyvässä asemassa olevan valkoihoisen miehen kanssa. Fanta kuvattiin kirjassa mielestäni vaikutusvaltaiseksi, varsinkin miesten näkökulmasta, mutta vahvaksi? Rudyn tarina, joka oli kirjan pisin, kertoi mielestäni länsimaittain jopa psykoottistasoisen tunnekouhun päivästä, jossa Rudy kohtaa menneisyyttään ja nykyisyyttään varsin inhorealistisella tavalla. Aluksi minun oli vaikea päästä juoneen kiinni mutta siihen päästyäni, olin lähes lumoutunut. Kuvaus oli yhtä aikaa kamala ja kovin mielenkiintoinen.

Kolmas tarina oli alakuloisin ja ehkäpä lannistavinkin. Khady niminen nainen uhraa elämänsä lapsen saannille, mutta yhtäkkiä hänen miehensä kuolee ja hän jää yksin, miehen suvulle elätettäväksi, ja ilman lasta. Tarina kertoo karulla tavalla millainen naimattoman, lapsettoman ja kouluttautumattoman naisen asema joissakin maissa on. Khady yrittää muuttaa Afrikasta Euroopan puolelle. Matkan kuvaus on koristelemattoman ankea, eikä loppuakaan voi kuvata onnelliseksi. Mutta silti kirjan nimi on: Kolme vahvaa naista.

Tämä kirja on hyvä kirja siksi, että se laittoi minut miettimään. Tarinat ovat erilaisia, niiden sisältö haastoi miettimään, eikä kaikkea pureskeltu valmiiksi. Kaikkia kolmea tarinaa yhdistää jonkinlainen elämänkulkukerronta haasteineen ja voittoineen. Kaikissa kolmessa kuljetaan aikaa laajemmin kuin lineaarisesti. Kertomuksissa avataan mielestäni upeasti ihmisen, ja sukupolvien välillä, siirtyvää muistia ja psyyken kantovoimaa. Tarinat pysäyttivät minut pohtimaan naisen asemaa, ja voimaa, länsimaista kulttuuria, onnea ja onnettomuutta. Kirjailijan tapa kuvata asioita eri aistein, vahvoilla luontoon liittyvillä viittauksilla ja symboleilla kosketti minun pientä intiaanisieluosaani lähes kutkuttavalla tavalla. Tämä kirja on sellainen, jota minun oli oikein hyvä lukea, vaikka arkihuolet painoivat ja ulkona oli säkkipimeä. Kirja oli teekupposen ja avoimen mielen kanssa lähes täydellinen tähän hetkeeni (4/5). Tästä onkin hyvä jatkaa Carol Shieldsin Pikkuseikoilla, jonka alku sai jo minut vaihtamaan rooibosista earl greyhin.


Kolmesta vahvasta naisesta on kirjoitettu muun muassa näissä blogeissa: Mari A:n blogi, Kirjainten virrassa ja Erjan lukupäiväkirja.

Ajattelin siirtää toiseen blogiin kirjoittamani lukukokemukset tänne Kirjapoluilleni samojen tunnisteiden alle, joten päivityksiin tupsahtanee jossakin vaiheessa vanhoja kirjoituksiani, koska en osaa muuten niitä tänne tahtomallani tavalla liittää. Pahoittelen jos tämä häiritsee Sinua.


"Hän oli avannut ovensa, ja paha oli astunut sisään, hymyilevänä, lempeänä, uppiniskaisena."

- Marie Ndiaye: Kolme vahvaa naista