Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moran Caitlin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moran Caitlin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Tänään on kauppoihin napsahtanut värikkään ja hyvännäköisen kantensakin ansiosta huomion ansaitseva kirja. Minulla oli onni tutustua ennakkoon Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms, 2015, suomentanut Sari Luhtanen), kun kustantaja tätä tilaisuutta minulle tarjosi. Kirja kertoo 1990 -luvulla elävästä Johanna Morriganista, jonka brittiläinen, kuusihenkinen perhe elää sosiaalituen turvin alueella, jossa moni on menettänyt työnsä ja hieman uskonsakin vallitsevaan poliittiseen elämään- ja Thatcheriin. Perheen isä uskoo kuitenkin, että jonakin päivänä hänen musiikilliset kykynsä huomataan ja sitten perheen päivät ovat pelastetut.


No näin ei kuitenkaan näytä käyvän, jolloin Johanna päättää tappaa itsensä. Ei lopullisesti mutta ulkoisesti. Tragikoomisen televisioesiintymismunauksen jälkeen vaihtoehtoja ei jää jäljelle, vaan Johanna päättää muuttua Dolly Wildeksi, vahvaksi goottitytöksi, joka arvioi musiikkia. Ja näin todella tapahtuu. Toki työtä tekemällä. Dolly Wilde pääsee kirjallisilla taidoillaan alaikäisenä lehden toimitukseen ja uusi maailma avautuu hänen edessään. Kirjastolainat vaihtuvat satoihin arviolevyihin ja oman huoneen seksuaaliset kokeilut siirretään käytäntöön. Kirja kertoo Dolly Whiten tarinan nousta kurjasta tilanteesta itsenäisesti ja hammasta purren. Tyttönä ja naisena. Ja onhan kirjassa ripaus rakkauttakin.

Caitlin Moran on ilmeisesti kirjoittanut aiemminkin naiseudesta kirjan mutten ole sitä lukenut. Kirjailija kuvataan kirjan takakannessa ja googlaamalla tv-kasvoksi, kolumnistiksi, kriitikoksi ja brittifeministiksi. Näin minusta tuli tyttö on kirja, joka on täynnä rohkeaa huumoria ja suorasukaista kuvailua. Helposti luettava tarina koskettaa koviakin aiheita, jopa tabuja sinänsä, että Johannan seksuaalisuuden heräämistä kuvataan runsaasti ja ronskisti. Huumori on yllätyksellistä, slapstick -tyylistä ja kielellä leikittelevää. Nauroin ääneen useamman kerran, joskin voisin kuvitella, että tätä lukiessaan moni saattaa jopa huutonauraa paljon runsaammin kuin minä. Kuitenkin ronskiuden huomioiden en suosittele kirjaa tosikoille. Kirja koukutti minut heti ja ahmin sen parissa päivässä kokonaan. Voin sanoneeni ihan uppoutuvani Johannan, alias Dollyn, kokeilevaan, hapuilevaan, ja niin nuoruuden huumaiseen "maailman"valloitukseen. Välillä koin kamalaa myötähäpeää Dollyn naiiveista tempauksista ja kokeiluista ja pelkäsin pahinta mutta kirja kantaa, ja elämä kantaa, ja lukiessa voi vain huvittua, että voi kamala.

Kirjan on kuunnellut äänikirjana Siina ja lukenut nyt suomeksi Oksan hyllyltä Marika. Rohkeaisitko sinä tarttua välillä humoristisempaan ja rohkeampaan nuoruuskuvaukseen?


"Ja silloin tapahtuu jotakin, joka on mielestäni edelleen elämäni suurin neronleimaus: minä teeskentelen olevani joku, joka tietää. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta. Ikinä. Teeskentelen olevani juuri tähän outoon tilanteeseen sopiva ihminen. Fake it 'til you make it."

- Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö