Näytetään tekstit, joissa on tunniste McCall Smith Alexander. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste McCall Smith Alexander. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille

Eipä ole kesää ilman uutta Mma Ramotswea! Mma Ramotswe ja Mma Makutsi- ja kolmas etsivä!- saa ratkaistavakseen intialaistaustaisen, muistinsa menettäneen naisen tapauksen. Samalla Mma Makutsi pistää vähän tuulemaan ja laittaa naisvoimalla ja sisullaan jotain uutta elämäänsä. Mutta onnistuuko tuo aivan ilman tukiverkkoja? Ja liittyykö tarinaan jotenkin taas tuo kavala Violet Sephotho....


Kahvia komeille miehille on taas täysin onnistunut Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirja (Otava, 2016, suom. Outi Järvinen, esittelykpl)! Miten se voi olla niin? Jostakin syystä tuo ihana tuttuus, maisemat, tavat, olot ja elot tuovat samantien minulle onnen tunteen. Botswanan lämpö ulottuu Suomeen saakka. Ja vaikka luulisi, että kirjan jo toistaisi itseään (itse asiassa se tekeekin sitä tietyin osin, se on osa kirjasarjan loistavaa huumoria, joka uppoaa minuun uskomattoman monta kertaa!) niin ei, minä luen oikeasti näiden kirjojen jokaiset sanat ja oikein nautiskellen.

Ei ole kesää ilman Mma Ramotswea! Aivan ihana, kun sain aloittaa tämä juhannuksena, istahtaa puutarhakeinuun ja maistella teetäni ja hymäillä hyvän mielen seurassa, kiinnostavaa juonta ahmien. Voi, kesä on tehty tällaisia hyvän tuulen kirjoja varten.

Vetäydyn nyt blogihiljaisuuteen, kesälomalle, siis lukemaan. Lämmintä, rentouttavaa heinäkuuta kaikille!


"Päästyään jalkeille ja saatuaan käteensä kupillisen vasta haudutettua rooibosta Mma Ramotswe lähti puutarhaan pienelle kävelylle nauttimaan aikaisen aamun raikkaudesta. Jotut ihmiset sanoivat, että aamuilma ei tuoksu miltään, mutta hänen mielestään he olivat väärässä, se tuoksui vaikka miltä - akaasianlehdiltä, jotka olivat sulkeutuneet yöksi ja avautuivat nyt auringon ensi säteiden kosketuksesta; savulta, joka kantautui jostain kauempaa; tuulelta, lämpimältä tuulenhenkäykseltä, kuivalta ja makealta kuin karjan hengitys."

- McCall Smith: Kahvia komeille miehille

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Alexander McCall Smith: Pienten muutosten kauneussalonki

No nyt vähän ärsyttää ja harmittaa, kun en millään malttanut odottaa tätä kesän the kesäfiiliskirjaa, eli uutta Mma Ramotswea lomalleni asti vaan hönkäisin lukea sen jo juhannuksena! Sillä ei ole kesää ilman Mma Ramotswen tuumailuja maailmasta, Mma Makutskin nenäkkäitä moraalisia huomautuksia, Botswanan kuumuuden kuvailua ja pienten arvoitusten Naisten etsivätoimistoa nro 1.


Pienten muutosten kauneussalonki (Otava, 2015, saatu kustantajalta) on siis jälleen kerran hyvän mielen kirjallisuutta parhaimmillaan. Päähenkilöt ovat lähes samanlaisia kuin ennenkin, tai hetkonen, jonkun vatsa taitaa kannessa olla pyöreäänpäin? Seikkailut ovat tässä kirjassa jopa pienimuotoisempia kuin ehkä joskus muulloin ja vaarallisia eläimiä tavataan ällöttävyyden merkeissä. Hyvin monesti lomani alussa haluan lukea jotain kevyempää, rentouttavaa, huumoripitoista tai sitten jotain ihan kummallista mitä en muuten lue. Mma Ramotswet ovat olleet kesäseuranani jo useita vuosia ja bloggauksiakin on kirjoista tainnut kertyä jokunen kappale. Nämä kirjat ovat kuin istahtaisit rantasaunan jälkeen terassille ja juttelisit niitä näitä ystävällesi samalla kuin lihaksesi rentoutuisivat kuumuudesta ja sulasta nautinnosta vain olla siinä ja kiireettä.

Minulla ei ole tapana paljastaa kirjojen juonikuvioita mutta lukutunnelmia kyllä. Taisin saada jo juhannuksena lomafiiliksen alkamaan ja yksi syy siihen oli ihanat lukuhetket Mma Ramotswen seurassa. Jokohan sinä olet lukenut tämän kesäisesi? Kannattaa, tämän jälkeen ei enää kiristä.


"Vauva ei liikahtanutkaan, säpsähteli vain hienoisesti unissaan kuten vastasyntyneet tekevät. Mma Ramotswe ajatteli: Hän voisi aivan yhtä hyvin olla vielä kohdussa, sillä hän ei tiedä tästä maailmasta mitään, paitsi että täällä, tässä alkavassa elämässään, hänellä on valo ja värit ja Afrikan lämmin syli."

- Alexander McCall Smith: Pienten muutosten kauneussalonki

lauantai 16. elokuuta 2014

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat

Täällä ollaan vielä, vaikka postaustahtini on hidastunut syystä, että olen palannut töihin. Kirjojen lukeminen on siis hiljaisempaa mutta vieläkin hiljaisempaa on jaksaminen ja ehtiminen kirjoista kirjoittamiseen. Kaiken lisäksi pidän Sinisen keskitien lastenkirjablogin päivitystä hieman tätä sivupolkuani tärkeämpänä niin... 

Siispä en voi olla ihmettelemättä miten tämä aikuiskirjablogini, kaikesta hiljaisuudestaan (ja ulkoasun huolimattomuudesta) huolimatta kerää useita satoja käyntikertoja per päivä ja joitakin tekstejäni oli käyty katsomassa jo tuhansia kertoja, joka on lastenkirjablogini puolella lähes ihme. On siis tosi jännä huomata, miten paljon kirjat ja kirjablogit kiinnostavat ihmisiä, kun tällainenkin pikkuinen blogintekele kerää jonkun harhailijan puoleensa! Tämä tilastojen hämmästely sai minut taas kirjoittelupoluilleni, joten kiitos kuuluu teille piipahtajat!


Mutta se siitä ihmettelystä! Luin vielä kesälomani lopuksi toisen McCall-Smithin kirjan Botswanan iloiset rouvat (Otava, 2011, pokkari, suomentanut Jaakko Kankaanpää). Kaksi kesässä on aika hyvä tahti, sillä pikkuisen jo toisen kohdalla puudutti mutta silti luku oli mukavaa. Tässä kirjassa Mma Makutski aloittaa tanssiharrastuksen ja löytää näin tulevan aviomiehensä. Myös Mma Ramotswe kohtaa aviomiehensä, mutta menneisyydestä. Kirja on jälleen kerran hyvää pohdintaa elämän kulusta ja samalla myös herättely moraalisten asioiden ääreen. Ja samalla kirjailija muistuttaa miten me kaikki olemme taipuvaisia pahuuteen ja vahinkojakin sattuu. Kukaan ei liene kykeneväinen pelkkään oikein toimimiseen. Näinhän se on.


"Rehellisyydestä, teestä ja keittiön tavaroista"

- ensimmäisen kappaleen otsikko kirjasta Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu

Luin Mma Ramotswea ensimmäisen kerran lukupiirin innoittamana. Kirja oli mielestäni tunnelmaltaan ja sanomaltaan niin hyvä, että luin sen perään lähes kaikki ilmestyneet Mma Ramotswet. Joskus vaan käy niin ja toisaalta kirjasarjaan uppoutuminen tuntui vähän samalta hullaantumiselta kuin löysin pienenä kirjastosta Neiti Etsivät. Nehän piti lukea heti kaikki.


Siksipä huomatessani uuden Alexander McCall Smithin Limpopon yksityisetsiväkoulu (2014, suomentanut Outi Järvinen) Otavan syksyn katalogissa, uskallauduin kysymään kirjaa kustantajalta blogiini esiteltäväksi. Ja mikä ilo ja onni, kun kirja saapuikin jo nyt kesän aikana, jolloin mielestäni Ramotswet ovat kuin piste kesäloman päälle. Hihkuin kuin pikkutyttö. Otin kirjan ilolla kesälomareissulleni mukaan ja nautin Mma Ramotswen kirjasta iltaisin hotellisängyssäni, lasten nukkuessa vauhdikkaiden ja kokemuskylläisten päiviemme jälkeen.

Limpopon yksityisetsiväkoulu on kirjannimenä aika ovela, eipä siitä enempää. Tällä kertaa nimittäin Naisten etsivätoimisto nro 1:n naiset Mma Ramotswe ja suorasukainen Mma Makutsi tapaavat yllättävän henkilön. En suin surminkaan voi paljastaa teille kenet, koska meille Mma Ramotswe -faneille kohtaaminen on herkullinen (joko arvasit?). Ja tietenkin etsivätoimisto saa ratkaistavakseen epäoikeudellisen tilanteen, joka liittyy tällä kertaa orpokodin johtajattareeseen Mma Potokwaniin. Tämä kaikki ihanan "simppeli" juonenkulku tapahtuu Botswanan ihanassa ympäristössä, jossa Mma Ramotswen arkijärki perustuu pitkiin perinteisiin ja isältään opittuihin periaatteisiin.

Kirjailija McCall Smith on oikeustieteen professori. Tämä näkyy Mma Ramotswe -kirjoissa elämänkirjon hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän toistuvana käsittelynä, arkisten tarinoiden kautta. Mma Ramotswe on itse oppinut, kouluttamaton etsivä, joka pohtii tyynellä ja rauhallisella tavallaan ihmisoikeuksia sangen tarkkakatseisesti. Kirjoissa on mielestäni sanoma, jossa meitä lukijoita ravistellaan käyttämään arkijärkeämme ja toimimaan yhteiskunnallisesti ja varsinkin eettistä tarkastelua kestävällä tavalla. Mutta kirjat ottavat realistisesti huomioon sen, että kaikki meistä eivät tule koskaan tällaiseen pyrkimään. 

Kun lukupiirimme aikoinaan luki Mma Ramotswe -kirjan, jakoi kirjailijan kirjoitustyyli meidät kahtia. Toiset kuvasivat kirjan olevan täysin mitäänsanomaton ja turhanpäiväinen ja sitten taas me toiset näimme kirjan kauneuden kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan. Mielestäni McCall Smith kirjoittaa uskomattoman taitavasti, ymmärrettävällä ja mielenkiintoisella tavalla elämän perusasioista, hieman samaan tyyliin kuin John Steinbeck.

Mma Ramotswen seurailijoille toivotan jälleen kerran ihanaa lukuhetkeä, teekupposen kera. Itse asiassa minusta tämä kirja oli ehkä kirjasarjan yksi parhaita tarinoita, mikä yllätti minut, koska olin varautunut kohtaamaan "taas yhden perushyvän ja luotettavan Mma Ramotswen". Ei, kyllä minä vaan nautin joka sanan jälleen kerran oikein tuumaillen ja mukavaa olotilaani hykerrellen.


"J.L.B Matekoni astui sisään ja heitti kuorma-auton avaimet pöydälle. 
"Joitakin ihmisiä ei pitäisi koskaan päästää liikenteeseen", hän sanoi. 'Ehkä heidän ei pitäisi antaa edes kävellä missään. Ehkä heidän kaulaansa pitäisi ripustaa iso kyltti jossa lukee: Vaarallinen tai Järjetön tai jotain sellaista.'
Mma Ramotswe vastasi hänelle tyynnyttelevästi. 'Olet selvästi tullut Lobatse Roadin kautta. Se saa sinut aina ärtymään.' "

- Alexander McCall-Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu

perjantai 22. marraskuuta 2013

Alexander McCall Smith: Harhapolkuja savannilla

Tämä kirjoitus on kirjoitettu tiistaina 25. heinäkuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013.


Mma Ramotswe tutkii -kirjasarja on skotlantilaisen oikeustieteen tohtorin Alexander McCall Smithin kirjoittama. Kirjasarja löytyy dekkariosastolta syystä, että kirjojen päähenkilöt, botswanalaiset naiset Mma Ramotswe ja Mma Makutsi ratkaisevat näissä Botswanaan sijoittuvissa kirjoissa pieniä mysteereitä ja arvoituksia Naisten etsivätoimisto nro 1. toimessaan. Mma Ramotswe on itseoppinut salapoliisi, oppikirjanaan Clovis Andersenin Yksityisetsivän työn perusteet.



Luin ensimmäisen Mma Ramotswe kirjan joitakin vuosia sitten eräässä lukupiirissä. Hyvin moni ihmetteli, miten tämmöisiä turhanpäiväisiä kirjoja ihmiset viitsivätkään lukea mutta minä höperryin kirjan hyväntuulisuudesta, tuumailevuudesta ja kulttuurillisesta annista. Siksipä olen aloittanut kesälomani jo useamman vuoden avaamalla jälleen yhden Mma Ramotswen, nostamalla jalat jakkaralle pihaterassilla ja kaatamalla kupin rooibos teetä. Tänä kesänä tein sen Harhapolkuja savannilla kirjan kanssa (suomentanut Päivi Pouttu-Deliere, Otava, 2012). Kirjanjuoni oli yhtä kevyt ja ihastuttavan mielenkiintoinen, joskin pienellä tapaturmajännityksellä, kuten aiemmatkin kirjat. Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää savannioppaan, joka saa yllätyksellisen perinnön asiakkaaltaan. Lisäksi etsivä ratkaisee yhden ihmissuhdepulman, jotka tuntuvatkin olevan tyypillisempiä etsivätoimiston ongelmia (siis puolison pettäminen). Jälleen kerran Mma Ramotswe, J.L.B. Matekoni ja Mma Makutsi kertovat elämän pieniä havaintoja, joissa voi metaforisesti tunnistaa ihmisyyden perimmäisiä olemuksia, niin hyvässä kuin pahassakin.


"Älkää itkekö, hän oli kuiskaamaisillaan, mutta muutti viime hetkessä mieltään, ja kuiskasi hiljaa: Niin, itkekää vain mma. Ihmisiä ei saisi kieltää itkemästä. Me teemme sen heitä kohtaan tuntemastamme myötätunnosta, hän aprikoi, mutta todellisuudessa heille pitäisi sanoa, että heidän kyyneleensä ovat oikeutettuja ja että on aivan oikein itkeä."

Mma Ramotswe käsittelee tunteita ja tapahtumia usein järkeillen ja toisaalta myös ytimekkäästi todeten. Tässäkin kirjassa oli annos mietintää, viisautta mutta myös sitä leppoisaa huumoria, kuten Mma Makutsin kuvitteellisesti puhuvat kengät:


"Me näimme tuon pomo. Me olemme ylpeitä sinusta."

Harhapolkuja savannilla oli siis täydellinen lomanaloituskirja. Kirjat ovat helppo- ja nopealukuisia, antavat tilaa hengittää ja kuunnella omia ajatuksiaan. Ja laskea hartioita lomatasolle.
Mikä on/oli sinun tämän kesän lomanaloituskirja?


"Hän sulki silmänsä. Vanhan ystävän seurassa voi tehdä niin - voi sulkea silmänsä ja ajatella maata, joka on antanut meille elämän ja hengen, ja kaikkia syitä, joiden vuoksi on onnellinen siitä, että saa elää niiden ihmisten kanssa, jotka tuntee ja joita rakastaa."

- Alexander McCall Smith: Harhapolkuja Savannilla

Alexander McCall Smith: Häähumua lauantaina

Tämä kirjoitus on kirjoitettu tortaina 15. elokuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013.


Kuten viimeksi elvistelin, olen keksinyt hyvän tasapainon lukea Mma Ramotswea kirjan per vuosi. Mutta koska elvistelyt ovat tehty rikottaviksi, lainasin toisen Mma Ramotswen tälle kesälle. Koska kuka voisikaan vastustaa kirjannimeä Häähuumaa lauantaina? Todennäköisesti juuri minä, koska en ole sinänsä hääihminen, vaikka ehkä iän myötä jotain pehmenemisen merkkejä onkin ollut havaittavissa, mutta koska tämä uusin Ramotswe käveli minua viettelevästi vastaan kirjaston uutuushyllyllä, enhän minä sitä rassukkaa osannnut sinne jättää. En, ja kiilasipa tuo mielenkiintoni afrikkalaiseen häähumuun siinä määrin, että kirja meni oitis lukupinoni päälimmäiseksi.


Kirjassa siis Mma Ramotswen sihteeri Mma Makutsi valmistelee häitään sulhasensa kanssa ja samalla kirjassa kuvaillaan botswanalaisia tapoja naimisiinmenoon liittyen. Vaikka suomalaisetkin juhlivat häitään melko mittavasti, on botswanalaisten juhlinta vielä hieman eri sfääreissä. Samaan aikaan Mma Ramotswe tutkii outoja karjasurmia ja näkee haamun- nimittäin oman pienen valkoisen pakettiautonsa haamun.

Vaikka kesän toisen Ramotswen lukeminen olikin yhtä hidasta kuin arvelinkin sen olevan, yllättäin tämä salapoliisijuoni tuntuikin tällä kertaa hieman mielekkäämmältä kuin monissa muissa kirjoissa, en tiedä miksi. Myös hääteema oli kiinnostava, koska olen kyllä tykännyt näistä kirjoista juuri sen takia, että ne kertovat minulle afrikkalaisista tavoista ja kulttuurista. Kirjan kulku on leppoisan hyväntuulista, kuten aina, mutta jostakin syystä tämä kirja ehkä nousi joitakin muita McCall Smithin Mma Ramotswe kirjoja paremmaksi. Outoa. Jos kirjalle nyt etsiskelisi pisteitä, olisi se vahva 3, vaikkapa 3+/5. Ai niin ja asia, mikä minua kiehtoo näissä kirjoissa on se, miten jotenkin simppelin ihanasti Mma Ramotswe aina tuumailee maailmasta. Siinä on jotain hyvin yksinkertaista, jopa naiivia, mutta samalla sangen älykästä, suvaitsevaa ja tarkkakatseista. Ihailtavaa.

Kaksi kuvaa kirjasta paljastaa myös toisen asian. Olen nimittäin kaivanut neulepuikot esiin. Syksyllä aloitamme appsin kanssa tanssijumpan ja eikös pienellä tanssijalla pidä ollakin pienen pienet säärystimet, että nilkat pysyvät lämpimänä? No sitähän minäkin!


"Kyllä, meilläkin on vain yksi sydän, mutta kun ihminen varttuu, sydän kasvaa suuremmaksi. Lapsi voi rakastaa vain yhtä tai kahta asiaa, aikuiset taas rakastavat niin monia asioita."
"Kuten esimerkiksi?"
Mma Ramotswe hymyili. "Botswanaa. Sadetta. Karjaa. Ystäviä. Omia lapsiamme. Edesmenneitä sukulaisiamme. Palavasta puusta nousevaa savuntuoksua aamuisin. Rooibosteetä..."

- Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina (Otava, 2013, suomentanut Päivi Pouttu-Delière)