Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mahajan Karan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mahajan Karan. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. joulukuuta 2016

Karan Mahajan: The Association of Small Bombs

National Book Awards -listan kirjat jatkuvat. Karan Mahajanin The Assosition of Small Bombs (Chatto & Windus, 2016, oma ostos) kiinnosti minua lähinnä sen vuoksi, että se sijoittuu Intiaan. Kuten niin monesti sanottu, minusta on mukava lukea kirjoja, jotka tulevat eri puolilta maailmaa ja kertovat erilaisista kulttuureista. Tosin hyvin paljon huomaan, että nämä "maailman kirjat" ovat usein Amerikkaan muuttaneiden kirjoittamia, joten kirjoihin usein sisältyy myös maahanmuuttosävyjä ja näin erilaista näkökulmaa kuin maassa asuneiden kirjat ehkä olisivat? Mutta kuinkahan paljon intialaista kotimaista kirjallisuutta käännetään esim. englanniksi? Enpä osaa sanoa.


Karan Mahajan tarttuu myös varsin ajankohtaiseen asiaan, nimittäin terrorismiin. Valitettavasti kirjan nimi ei ole ainostaan symbolinen, vaan kirjan tarina lähtee siitä, että kolme nuorta seikkailee autoilemassa ja sattuvat kauppakeskuksessa tapahtuneeseen pommi-iskuun. Vain yksi pojista selviää ja tästä alkaa Mansoorin tarina ja samalla poikansa menettäiden vanhempien tarina. Mansoorin, jonka vanhemmat ovat kuin ihmeestä itselleen saaneet, pitäneet pumpulissa ja juuri silloin, kun poika kaveriporukan mukana kaupungille harhautuu, sattuu tämä tapaturma. Mansoonin harhailu shokkitilassa pitkin kaupunkia, osaamatta tehdä hyvin järkeviä päästäkseen kotiin, on mieleenpainuvasti kuvattu. Kuitenkin tarinan juoni ei valitettavasti oikein kanna tästä yhtä kiinnostavalla säikeellä. Mansoon kasvaa, käy opiskelemassa Amerikassa, palaa takaisin ja löytää terrorismiin yhdistäytyneen kaveriporukan... Pojat menettäneet vanhemmat elävät ikuisessa surussa ja menetyksessä mutta elämä johdattaa myös heitä eteenpäin.

Tämä kirja oli minulle hienoinen pettymys. Olin ajatellut löytäväni enemmän kultuurillista kuvausta, mutta taisinkin saada käsiini Dan Brownimaisen jännitystarinan, jossa tarina eteni melko ennalta-arvatusti ja lähes seikkailumaisesti. Kirjan kielikään ei oikein tehnyt minuun vaikutusta, se tuntuu näin jälkikäteen jopa roboottimaisen toteavalta. Voi olla, että kielitaitoni ei tavoittanut kirjailijan ääntä oikein. Tunnustan, että koska mielenkiintoni kirjaa kohtaan alkoi luovuttaa loppua kohden, enkä jaksanut lukea sitä enää siinä keskittymisessä kuin yleensä hyvää kirjaa luen. Hyvää. Tämä oli minulle melko keskinkertainen lukukokemus, jos sitäkään. Mutta silti, NBA -finalisti. Että vähänpä minäkin kirjallisuudesta älyän!


"The Ahmeds too were adjusting to this new world - this world in which their son had nearly perished and in which his two close friends had died before his eyes."

- Karan Mahajan: The Assosiation of Smalla Bombs