Näytetään tekstit, joissa on tunniste MacDonald Helen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MacDonald Helen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Helen MacDonald: H niin kuin haukka

Kun huomaa aloittaneensa blogikirjoituksen taidokkaasti kirjoitusvirheellä ja vielä kirjasta, jota todella arvostaa, on varmaan ihan hyvä pitää pieni kirjoitustauko. Huoh. Kaikenlaisia blogikirjoittajia sitä päästetäänkin eetteriin. Ja kyllä, puhun itsestäni.


Minulla on ollut Butcher's Crossingin jälkeen lukujumia. Näin käy usein silloin, kun lukee kirjan, joka todella koskettaa. Sama tapahtui muistaakseni alkuvuodesta Tony Morrisonin jälkeen. Kun on saanut hengittää kirjallisessa maailmassa, joka on vietellyt minut kaikin aistein, tuntuu moni sen jälkeen hieman valjulta. Pidin viikon romaanilukutaukoa, ja se johdatti minut ilokseni johonkin keväiseen, joka poikinee ensi viikolle postauksia lastenkirjablogini Sinisen keskitien puolelle. Ja mitä se kevät on? Se on luonnon heräämistä, aistien heräämistä, luonnon kohtaamista kuin ensi kertaa.

Helen MacDonaldin H niin kuin haukka (Gummerus, 2016, suomentanut Irmeli Ruuska, saatu kustantajalta) kiinnosti minua luontoaiheeltaan. En odottanut suuria, vaikka kirja olikin otettu maailmalla vastaan mitä ilmeisemmin suurella ilolla. Aloitin kirjan jo helmikuussa ja ilahduin kirjan alusta, jossa kirjan päähenkilö, eli kirjailija itse, alkaa kouluttamaan haukkaa. Kirjailija on menettänyt isänsä ja hänen työsopimuksensa yliopistossa on päättymässä. Niinpä haukan koulutus osuu MacDonaldille elämäntilanteeseen, joka on murroksessa. Kirjailija on ollut pienestäni pitäen kiinnostunut haukoista, tutkinut ja kouluttanutkin haukan kasvattamista metsästyslinnuksi mutta silti omakohtainen haaste pistää hänet äärimmilleen. Haukan, Mabelin, edistyminen aaltoilee suoraan MacDonaldin itsetuntoon ja oloon, vai toisinpäin? Kirjailija masentuu ja aloittaa taistelun alakuloa vastaan.

Kirjassa on kaunokirjallinen sävy ja samalla se on tietopaketti. MacDonaldin lisäksi kirjassa on runsaasti herra Whiten ajatuksia ja kirjoituksia vanhalta ajalta, kun tämä White on kasvattanut omaa haukkaansa ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Nämä lainaukset tuntuivat minulle lähes liiallisilta. Huomasin olevani kiinnostunut Helen MacDonaldin tarinasta mutta en herra Whitesta. Kirjassa on tosi kauniita kuvauksia ja surun kuvailu on onnistunut. Ja samalla se taantuu jälleen tasaisempaan poljentaan, joka aiheutti minussa melko paljon kyllästymistä. Kirjan lukeminen kehkeytyi lopulta lähes tarpomiseksi, sillä sen tarina ei ollut lopulta minusta niin mielenkiintoinen kuin olisin luullut. Myös kirjan melankolisuus, tasaisuus ei kolahtanut minuun.

Kirjan idea on hieno ja oli kiinnostavaa lukea meidän kulttuuriimme vieraaseen metsästyslajista kuin haukkametsästys. Suomen maasto ei ilmeisesti ole haukkametsästykselle niin otollinen kuin aakeat maat, joten asia on jäänyt meille lähes mystiseksi. Haukan pitäminen ja kasvatus aiheutti minussa kuitenkin epämiellyttäviä tunteita, vaikka lemmikkien omistajana minulla ei ole mitään oikeutta moralisointiin. Mielenkiintoinen kirja, joka ei uitenkaan sykäyttänyt minua sen kummemmin. Mutta janoni kirjallisten timanttien etsintään nousi jälleen.


"Isän kuolemasta asti minulla oli ollut näitä todellisuuden katoamisen puuskia, outoja kohtauksia, joiden aikana maailma muuttui tunnistamattomaksi."

- Helen MacDonald: H niin kuin haukka