Näytetään tekstit, joissa on tunniste Levy Deborah. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Levy Deborah. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Deborah Levy: Hot Milk

Viime vuoden puolella viimeisimmin luettu kirja oli Deborah Levyn Hot Milk (2016, Penguin Random House UK, oma ostos). Ja kirja ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Deborah Levy on osoittautunut selvästikin vuoden 2016 löydöksi, kultakirjailijaksi.


Hot Milk on tarinallaan että kielellään lumoava kirja. Jo hieman elämästä kulahtaneen naisen Sofia Papastergiadisin ura ja lupaava antropologian tutkimus on jäänyt kesken, kun hänen äitinsä on sairastanut vakavasti. Kukaan muu ei voi huolehtia äidistä. Arkipäivät Sofia työskentelee Coffee Housessa tekemässä kahvia ja vapaa-aikana hän hoitaa kärsivää äitiään. Rose-äiti kävelee hyvin vaikeasti ja kärsii monista kivuista ja oireista, joiden taustaa ei kukaan ole löytänyt. Sofia ja Rose panttaavat omaisuutensa lähteäkseen Espanjaan Almeriaan, tohtorin Comesin klinikalle saamaan äidille perinpohjaiset tutkimukset, joiden avulla hän lopulta voisi saada apua. Tohtori osoittautuu hyvin persoonalliseksi mieheksi, jonka apua vaativa äiti epäilee ja jopa paheksuu alusta pitäen. Samalla kun äiti saa hämmentävää hoitoa ja lisätutkimuksia myös Sofia ajautuu omalle tutkimusmatkalleeen omassa yksityisessä elämässään. Perheestä karannut kreikkalainen isä, pelottavat miesten bootsit naistenvessassa, meduusan poltto ja niiden hoitaja... Kuuma Espanja, hiekka, talo rannalla. Ja koko ajan joku tuijottaa kaukaa.

Mitä minä osaa kirjoittaa, jotta pääsisitte edes lähelle niitä sfäärejä joihin kirjaa lukiessani ajauduin? Kiehtovuus upotti ajatukseni suoraan kirjan sisään ja sujahdin rannikolle. Levyn ilmeisen tyypilliseen tapaan kirja koukuttaa sekä uskomattoman kiihkeällä kerronnallaan että kielellään, jota lukijana vain janoan lisää. Tarina hätkäytti minut useaan kertaan esimerkiksi pienillä siroilla toistoilla, joissa ajatukseni kimposivat kuin kirjailijan taiasta tiettyyn aiempaan kirjan kohtaan ja koin suurta mielihyvää sen asian muistamisesta. Koko kirjan maailma oli aistini avaava. Vielä viikkojen jälkeenkin kirjasta kirjoittaminen tuntuu pakahduttavalta.

Tarina on yksinkertaisesti kuvattuna kasvutarina. Sukupolvitarina, mitä minä olen (suhteessa itseeni ja muihin) -tarina. Ja se myös saattaa ajaa Sofian erkautumaan äidistään, jonka äidiksi hän on ajautunut. Kestääkö napanuora, mikä Sofiaa oikeastaan eniten elämässä kihelmöi ja osaako Sofia koskaan tuoda äidilleen oikeanlaista vettä?

Luojan kiitos, minulla on kirjahyllyssäni vielä Deborah Levyn Black Vodka, tarinakokoelma, jota säästelen. Levy on todella uskomaton kirjailija ja iskee raivoisalla voimalla minun lukijanhermooni. Kaikki on kohdallaan. Kaikki. Nostan kädet ylös.


"Name:
Age:
Country of origin:
Occupation:

This time I left everything blank, except under Occupation I wrote Monster. He looked at the form and then at me. 'But you are a beautiful woman,' he said."

- Deborah Levy: Hot Milk

torstai 22. syyskuuta 2016

Deborah Levy: Uiden kotiin

Kiinnostuin blogien kautta Fabriikki kustannuksen julkaisemasta Deborah Levyn Uiden kotiin -kirjasta (2016, suomennos Laura Vesanto, 144 sivua, saatu kustantajalta). Kirjan kansi näytti melko imelätlä makuuni (ja siltä se tuntui varsinkin lukemisen jälkeen) mutta kirjailija Deborah Levyn nimi oli jo puikahtanut silmiini varsin monta kertaa erittäin kiinnostavalla tavalla, joten päätin koettaa mistä on kyse.


Uiden kotiin asettelee hetkessä eteeni näyttämön, joka syöpyy mieleeni. Se on hengästyttävän upea. Englantilainen perhe perhetuttavineen on lomailemassa Ranskassa viettäen kesäiset päivänsä sangen verkkaiseen tapaan, kunnes eräänä päivänä talon uima-altaassa makaa alaston punahiuksinen tyttö, Kitty Finch. Asukkaat ottavat muutoin asunnottomaksi jäävän vierailijan taloonsa, koska tilaa riittää, mutta samalla henkilöt ottavat esille elämästään jotain sellaista mistä aiemmin on vaiettu.

Tarina on kuin huumaavaa tanssia. Se pyörii ja jotain siitä toistuu ja lukijana minä janoan sitä enemmän ja enemmän. Niin taidokasta! Deborah Levyn kieli on tihkuvan tiivistä, se on kaunista ja se pakahduttaa aistejani. Lukiessani teki mieli kirkua ääneen, että kyllä! Tällaista minä haluan lukea! Kirjan tunnelma on lähes runollinen, ja samalla se poreilee mukavasti jotain hykerryttävän ironista. Hieman hengästyttää ja kauhistuttaa. Luen kirjaa kaikilla aisteillani ja jokaisella lauseella viipyillen. Uiden kotiin yllättää minut täysin ja lukukokemukseni on kerroksissaan täydellinen kuin täyteen kukkaansa puhjennut ruusu. Kirjan tyylissä, joka ei mielestäni johdu vain ympäristöstä, on jotain elämän täyteläisyyttä, atmosfääriä, jota olen usein tavoittanut ranskalaisista kirjoissa. Tuleepa jostakin mieleeni myös Anna Gavalda. Ehkä Levyssä on jotain tiiviimmin sanottua rohkeutta ja kielellistä neroutta, josta Gavaldan kirjoistakin aina ilolla nautin. Hengästyttävän upea kirja. Joko uskotte?


"Kun Kitty Finch irrotti otteensa ohjauspyörästä ja sanoi rakastavansa häntä, ei hän enää tiennyt olivatko sanat uhkailua vai keskustelua. Kittyn silkkimekko luisui harteilta tämän kumartuessa ohjauspyörän yllä. Tielle juoksi jänis ja auto heilahti. Mies kuuli sanovansa: 'Mitä jos heittäisit repun selkään ja lähtisit katsomaan Pakistanin unikkopeltoja niin kuin halusit?'"

- Deborah Levy: Uiden kotiin