Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtinen Tuija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtinen Tuija. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Tuija Lehtisen uusin kirja Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta nauratti minua jo nimellään (Otava, 2016, saatu kustantajalta). Seuraa tunnustus, vähän nolokin. Oikeastaan ainoa, siis ainoa, televisiosarja, jonka katson viikottain on Suomen huutokauppakeisari! Se on jotenkin niin letkeä arki-illassa. Kaikki tuo ennalta-arvattavuus ja höpsöttely, en tiedä, se vaan on niin rentouttavaa.


Lehtinen tarttuu siis oivallisesti ajankohtaiseen aihepiiriin huutokauppoihin ja vanhojen tavaroiden myyntiin. Helmi työskentelee äitinsä ja isäpuolensa omistamassa Divarin Helmi -antiikkikaupassa. Aikansa maailmalla harhailtuaan Helmi pohtii tulevaisuuttaan ja saa uutta pontta alkaessaan uudistamaan Divarin Helmeä erilaiseen suuntaan. Samalla Helmi muuttaa sukutalosta kimppakämppään ja tapaa sinkkuna erilaisia tyyppejä. Rakkautta etsitään ja ihmissuhteet ovat keskiössä, kuten usein Lehtisen kirjoissa on ideanakin. Laatuhömppää, rakkausromaania sen nälkään. Minulla se tulee aika varmasti maksimissaan kerran vuodessa ja se tyydytetään luotettavasti Lehtisellä.

Kirjassa on Lehtisen huumoria ja letkeää tarinaa. Sänkypuuhiakin harrastetaan. Tarinan kokonaisuus on hyväntuulinen muttei ehkä jää mieleen niin voimakkaasti kuin jotkut muut Lehtiset. Kirjassa on myös ilahduttavan tempoileva mummeli ja kirjan loppu on vapauttava ja sydämellinen.

Kirja toimi oikein hyvin lomalukemisena ja vapautti minut taas enemmän tietynlaisen kirjallisuuden pariin. Aloin myös pohtia syksyn lukusuunnitelmaa (mikä ei tietenkään toteudu, koska harrastusta on ihana pitää poikkoilevana omien tuntemusten ja mielenoikkujen mukaan) eri näkökulmasta. Loppukesälomani onkin sitten mennyt varsin keltasinisten kirjojen parissa!


" - Kauniita, eikö? hän hymyili leveästi ja silitti ruusukuvioista kuppia. - Tämä oli isoäitini lempikuppi."

- Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

perjantai 31. lokakuuta 2014

Tuija Lehtinen: Armon aika

Alice Munron kirjan jälkeen minulle tuli kamala Tuija Lehtisen ikävä. Huomasin, että Lehtiseltä oli tullut uusi kirja Armon aika (Otava, 2014) ja kysyinkin esittelykappaletta kustantajalta. Ja aih, oli kuin olisin turvaesineen saanut postissa. Minulle Tuija Lehtisen kirjat ovat olleet mitä parhainta viihdettä jo since 1980's tai jotain. Kuinka moni kirjailija oikeasti pysyy näin hyvin elämänkaaressa mukana? No eipä paljon kukaan.


Helsingin kirjamessuilla kuuntelin Anna-Leena Härkösen haastattelua (ostin hänen uusimman samalla reissulla) ja haastattelussa puhuttiin kirjoittamisen tuskasta. Haastattelija viittasi, että on myös kirjailijoita, kuten Tuija Lehtinen, joka saa kolme neljä kirjaa vuodessa kirjoitettua. Härkönen totesi vain, että hän ei koskaan pystyisi. Minä ajattelin, että: "Ja voi miten hienoa on, että Lehtinen pystyy.". Minusta on ihailtavaa, että hän on näin tuottelias kirjailija ja toivon, että myös nykynuoriso lukee hänen nuorisokirjojaan. Etten nähnyt häneltä jonkin pitkähkön lasten kuvakirjankin messujen hyllyillä?

Armon aika sijoittuu apteekin maailmaan. Lehtisen kirjoissa on usein joku ammatillinen näkökulma, viimeksi taisin lukea armeijan maailmasta. En osaa sanoa kuinka täsmällisesti apteekkikuvaukset loksahtavat mutta henkilökuvaukset loksahtavat kyllä yhtä nasevasti kuin Lehtisellä aina. Tuija Lehtinen on humoristinen kirjailija, jonka teksteissä on jatkuvaa kielellistä leikittelyä ja kikkailua, jota on hauska lukea. Pääosassa on yleensä napakka-ajatuksinen nainen, joka osaa puhua ja leikitellä ihastuttavasti. Tässäkin kirjassa Mona Meri on eronnut, vahva nainen. Vaikka alkukirja ehkä hieman hätkähdyttikin hienoiselle viipyilyllään ja märehtimisellään (joka ei minusta ollut ihan Lehtistä), niin nopeasti kirja soluttautui tavalliseen reipastahtiseen etenemiseen, jossa päähenkilö ratkaisee sosiaalisia kuvioita yllätyksellisilläkin ajatusyhdistelmillä. Lehtisen kirjoissa on tietysti myös sopivasti rakkautta, hienoista romanssin tuomaa epäarmuutta ja ihmissuhdekiemuroita. Ja tämäkin kirja päättyy jouluun- sii oikea oivallinen joululomakirja. Tuntuipa taas kerran hyvältä lukea Tuija Lehtistä. Toimi oikein hyvin myös työpäivän iltojen rentouttajana.


"- Miksi tiistai Mona mi?
- Tiistai on päivistä vaatimattomin, perustelin Mon Amille. - Siihen liittyy vähiten jännitteitä. Se on jotenkin näkymätön. Kukaan ei koskaan hehkuta tiistaita. Olisi mielettömän upeaa, jos jäisestä vedestä nousisi mies nimenomaan tiistaina. Hän astelisi luokseni ja sulkisi syliini sanaakaan sanomatta."

- Tuija Lehtinen: Armon aika

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo

Tuija Lehtinen on minun kotimainen kevyemmän kirjallisuuden luottokirjailijani. Silloin kun haluan hyvää mieltä ja stressitasoni paukkuu, on oikein hyvä valita Tuija Lehtisen uusin. En olekaan nyt pariin vuoteen tainnut lukea yhtään Lehtistä mutta kun uudehko Tuhansien aamujen talo (Otava, 2012) oli marketin pokkarikasassa huikeaan neljän euron hintaan...


Tulin pääsiäisenä kipeäksi, enkä ollenkaan jaksanut lukea mitään raskasta. Niinpä aloitin Tuhansien aamujen talon, missä seurataan oikeastaan kahta päähenkilöä Marttaa ja Smillaa varuskunnan palveluksessa, tarkemmin aliupseerikoulussa. Olen ollut joskus kuuntelemassa Lehtistä kertomassa työskentelystään, mikä oli todella mukavaa. Usein kirjoissa on jonkun ammatin päähenkilö, tai se ammattiryhmä/työpaikka luo kirjan näyttämön jollakin tavalla. Päähenkilö on pariaan etsivä jo hieman kypsempi nainen 20-30-vuotias ja tarinaan liittyy useampi pikkuinen, söpö seikkailu. Kirjat eivät koskaan ole sellaista sänkyhommien kuvailua, vaan lähinnä seurustelua ja pilkettä silmäkulmassa, melko arkisellakin tavalla, pienellä romantiikkalisällä. Lehtisen huumori on myös mieleeni, väliin mahtuu joku puujalkakin. Oikein leppoisaa ja hyväntuulista! (3/5)

Koska tämän tyyppinen kirjallisuus ei minusta kaipaa spoilausta, sillä kirjassa ei sinänsä tapahdu sen suurempia, kerron tässä vain lukukokemuksestani. Kirjan jälkeen huomasin pariinkin kertaan miettiväni, milloinkas "pääsenkään" taas takaisin sinne varuskunnan maailmaan. Ikään kuin olisin katsonut koukuttavaa sarjaa. Lehtisen tapa kuvailla maailmoja on siis varsin voimakasta. Muistan (visuaalisesti) hyvin tarkasti moniakin hänen kirjoittamiaan kirjoja nappikaupasta tai puutarhamökeistä vielä vuosienkin jälkeen. Olen lukeut Tuija Lehtistä alakoululaisesta lähtien. Vaniljasyndroomat ja Mirkat, sittemmin aikuispuolen löydöt. Tuija Lehtinen on upea kirjailija, joka leikittelee nerokkaasti kielellä ja antaa elämästä turvallisen ja toiveikkaan olon.


"Heräsin viisi minuuttia ennen kuin kelloradio alkoi soida. Musiikin sijaan kuulin mielessäni isoäitini äänen:
- Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen."

- Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo