Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lee Harper. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lee Harper. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Luin ihan vasta Harper Leen Kuin surmaisi satalinnun ja tykkäsin siitä, mutten kummakseni hurmaantunut siihen kuten miljoonat muut. Mutta oikeastaan se nostatti minulle suuremman innon lukea nyt suomennettu Kaikki taivaan linnut, joka on löydetty kirjailijan arkistoista (Gummerus, 2015, saatu kustantajalta, suomennos Kristiina Drews).


Kirja kertoo 1950-luvulta, jolloin Scout, myös edellisen kirjan päähenkilö, on jo kasvanut aikuiseksi ja palaa kotiinsa New Yorkin varsin erilaisesta elämänpiiristä. Scout pohtii palatessaan itseään uuden ja vanhan kotinsa välimaastossa ja kirjassa kuvaillaan hänen kasvutarinaansa. Tämä tapahtuu myös muistojen kautta, joissa on hienoista toistoa edellisestä kirjasta. Aiemmassa kirjassahan Scout oli niin ikään viaton leikkijä mutta nyt Scout näkeekin maailmaa eri tavoin, erilaisesta perspektiivistä. Scout saa myös tietää, että Alabamassa tumma- ja valkoihoisten välit ovat kiristyneet, joka on aiheuttanut myös erilaisia liittoumia. Tämä tieto ahdistaa, oksettaa ja myllertää Scoutin maailman, koska hän on kokenut kasvaneensa tasa-arvoon kannustavassa perheessä ja ehkä kokenut maailmalla jo sen toteutumista erilailla kuin etelävaltioiden pikkukylissä. Scout joutuu myös kohtaamaan isänsä ja poikaystävänsä tässä hänelle lähes käsittämättömässä tilanteessa.

Kirja oli minusta valtavan mielenkiintoinen ja hyvä. Pidin siitä lähes enemmän kuin ensimmäisestä. Scoutin yltiöpäinen myllerrys ja monen maailman kohtaaminen on hienosti kuvailtu. Minä en kokenut kirjan tarinan vetävän jotain pois edelliseltään, vaan ehkä tasapainottavan sen (inho)realistisemmaksi. Kirja oli myös monin tavoin hyvin rohkea ja haastava, lieneekö tuo ollut syy kirjan salailuun näin monia vuosia. Nämä kirjat pitää lukea joskus uudelleen, sillä sellainen kytö jäi vielä elämään!


"Paahtava aurinko häikäisi niin että silmiin sattui, ja hän nosti kädet kasvojensa suojaksi. Kun hän otti ne pois silmiensä edestä totutellakseen taas pimeästä valoon, hän näki Maycombin kaupungin läkähdyttävän kuuman iltapäivän hohteessa vailla ihmisiä. Hän katsoi Maycombia, ja hänen kurkkuaan kuristi: Maycomb vastasi katseeseen.
Mene pois, sanoivat vanhat rakennukset. Ei täällä ole sinulle paikkaa. Sinua ei täällä kaivata. Meillä on omat salaisuutemme."

-Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

lauantai 1. elokuuta 2015

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Gummerukselta on ilmestynyt kauniskantinen klassikko Harper Leen Kuin surmaisi satakielen (2015, ap. 1960, suom. Maija Westerlund) varmaankin siitä syystä, että syksyllä kirja saa jatkoa, kun kirjailijan arkistoista löytynyt käsikirjoitus julkaistaan suomeksi ensi kerran. Ostin tämän klassikon nettikaupasta, koska en ollut sitä vielä aiemmin lukenut.


Kuin surmaisi satakielen sijoittuu 1930-luvun kuvitteelliseen kaupunkiin Alabamaan. Kouluikäinen Scout elää isänsä ja isoveljensä Jemin kanssa. Isä on asianajaja, mikä ei oikeastaan ole sen suurempi ammattinimike pikkukaupungissa kuin mikään muukaan. Varsinkaan kun Atticus-isä aikoo puolustaa tummaihoista miestä, jota syytetään valkoihoisen raiskauksesta. Pidin kirjassa Atticuksen rauhallisuudesta, pitkäjänteisyydestä ja kasvatusajatuksista. Kirjan tarina etenee ihastuttavan, pikkumyymäisen Scoutin näkökulman kautta, jota luulin pitkään pikkupojaksi. Kirjassa kuvautuvat ihanat lapsuuden kesät, joita täyttävät lasten leikit, jotka kestävät ja kestävät- ja arkea täyttävät tarinat, joita lapset ovat kuulleet varsinkin yhteen jännittävään taloon liittyen...

Kirja on mukava lapsuuskuvaus ja varsinkin kuvaus rotujen välisestä tukalasta tunnelmasta 1930-luvulla. Itse asiassa aloitin tätä kirjaa varmaan kolme kertaa. Alku oli minulle jotenkin haastava, koska siinä tuli useampia nimiä kerralla, enkä oikein saanut kiinni tarinasta. Kuitenkin lopulta kirja oli aika hyvin rullaava ja mielenkiintoinen, vaikken ehkä saanut tästä ihan kaikkea sitä mitä toivoin. Uskoisin, että olisin lumoutunut kirjasta hieman nuorempana enemmän ja luultavasti tämä voisikin olla erinomainen kirja myös nuorten keskuudessa? Kirja vaikutti kuitenkin sellaiselta, jonka äärelle voisin palata uudestaan. Katsotaanpa saanko kirjan toista osaa näppeihini syksyllä, sillä kyllähän tuo kätköistä löytynyt teos on aika mielenkiintoinen jo siitä syystä, että kirjailija on saanut aiemmin klassikkomaineen yhden kirjan perusteella!


"Kuka on 'hän' josta he puhuvat? Sydämeni meni sykkyrälle: minä. Tunsin kovitettujen vaaleanpunaisten puuvillaseinien sulkeutuvan vankilan tavoin ympärilleni ja toisen kerran elämässäni harkitsin karkaamista. Heti."

- Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen