Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirstinä Leena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirstinä Leena. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. joulukuuta 2015

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas- sateessa ja tuulessa

Kirjakettu, akateemikko, taitelija, runoilija, lastenkirjailija, suomentaja ja mitä kaikkea! Kirsi Kunnas on osa kulttuuriamme ja Leena Kirstinä sai vihdoinkin sen kunnian, että Kirsi Kunnaksesta kirjoitettiin elämänkerta (WSOY, 2014, oma kirjahylly).


Leena Kirstinä kirjoittaakin varsin napakasti ja tarkasti Kirsi Kunnaksen taiteellisista saavutuksista ja kertoo olevansa Kirsin ystävä ja keränneensä aineiston huomattavan kirjallisen materiaalin lisäksi myös Kirsi Kunnasta haastattelemalla. Elämänkerta on myös loistava katsaus runouden historiaan sotavuosien Suomesta nykyaikaa kohti. Mielenkiintoisia olivat myös kertomukset nuoren Kirsin maailmasta muun muassa keuhkoparantoloissa, sota-aikana ja hänen kasvustaan kustannusalan ja taiteilijoiden maailmaan. Kirsi Kunnas on syntynyt kulttuurikehdossa, sillä hänen vanhempansa olivat Sylvi ja Väinö Kunnas, jotka olivat kuuluisia kuvataiteilijoita. Kirsi menetti isänsä pienenä tyttönä ja sai isäpuoleksi professori E.J. Vehmaksen, joka oli mm. taidekriitikko. Kirsin vaihtuvat kodit kaupungissa ja kesäpaikka saaristossa kuvautuvat minimalistisuudessaan suunnitelmalliseksi esteettisyydeksi, jonka ehkä Kirsin äiti omalla taiteilijan silmällään kahdelle tyttärelleen loi.

Elämänkerta keskittyykin paljon Kirsi Kunnaksen tuotannon kuvaukseen, mitä lähemmäs tätä aikaa tulemme sitä kauemmas Kirsin henkilöhistoria jää. Kirjassa saattaa oikein nähdä kuinka Kirsi Kunnas heittää viitan liepeet eteensä ja katsoo hattunsa alta kujeillen: ja minun elämälläni ei turhia mässäillä. Olen nähnyt Kirsi Kunnasta, suureksi onnekseni, useampia kertoja keskustelutilaisuuksissa tai runonlausunnoissa. Näissä tilanteissa Kirsi on kuvautunut äärettömän sympaattisena ja äärettömän viisaana ihmisenä. Hänellä on uskomattoman tarkkakatseinen tulkinta ihmismielestä varsinkin varhaisen polun varrelta. Kirsi Kunnas on vaikuttanut hyvin nöyrältä esiintyjältä mutta avattuaan suunsa runonsa tuudittamana olen melkein aina kokenut yleisön lähes hengitystään pidättävän tunnelman Kunnaksen runojen ja lorujen äärellä. Kuuntelin Leena Kirstinän Kirsi Kunnaksen haastattelua kirjamessuilla 2014 ja koin taas nuo samat aatokset. Arvokkaaseen ikään suotu Kirsi Kunnas aluksi hieman vähättelemässä, että mitä sitä tässä, ja sitten laukaisemassa jotain niin osuvaa, että liikutuin varpaitani myöten. Kaikki tuo messujen kohina ja syke pysähtyi myös silloin, kun Kirsi Kunnas luki runojaan rauhallisella ja kauniilla esiintymisellään.

Kirsi Kunnas- sateessa ja tuulessa on mielenkiintoinen kirja, jonka luin osittain hieman takerrellen ja taas uudestaan innostuen. Kirjaa lukiessani minun olisi tehnyt mieli tarttua samaan aikaan Kunnaksen tuotantoon ja lukea runoja uudestaan ja miettiä niitä Leena Kirstinän tulkintojen ja tarkkojen havaintojen kautta. Kirjassa on onneksi useita lainauksia Kirsin monipuolisista runoista. Siltikin minun piti lainata kirjastosta Kirsi Kunnaksen Valoa kaikki kätketty ja kokeilla miltä runot nyt maistuivat. Samalla polttelevat myös lastenrunokirjat mieltäni ja luulenpa, että lapseni saavat lähiaikoina kuulla Kunnaksen loruja taas astetta tiiviimpään tahtiin.


"Kunnas selittää, miten runon atomimiilu säteilee ja rakentaa mielikuvia lapsen aivoissa juuri rytmin ja melodian avulla. Lukijan äänenväri, äänensävy ja rytmitys viestivät lapselle ja tekevät tämän vastaanottavaiseksi, alttiiksi omaksumaan uusia sanoja."

- Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas- sateessa ja tuulessa