Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johnson Adam. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johnson Adam. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. helmikuuta 2015

Adam Johnson: Orpokodin poika

Tämä kirja ei lähtenyt lainaan etukantensa (jonka yhdistin typerästi Kiinaan) vaan takakantensa vuoksi. Adam Johnsonin Orpokodin poika on Pulitzer-palkittu vuodelta 2013 ja saanut nyt suomennoksen Antti Immosen käännöksenä Alligaattori Kustannukselta (2014).


San Franciscossa asuvan luovan kirjoittajan Adam Johnsonin 507 sivua tuntui itselleni haasteelta mutta kuitenkin joku mielenkiinto aiheesta Pohjois-Korea sai minut aloittamaan kirjan. Ja lähes alkusivujen jälkeen ei motivaatiotani tarvinnutkaan enää houkutella, sillä kirja vei todella hyvin mukanaan. Kirja on minusta varsin helppolukuinen, vaikka aiheiltaan kirja on hyvin runsas, mutta saanen väittää, että silti eheä.

Kirja kertoo Jun Do nimisestä miehestä, joka on kasvanut orpokodissa. Oopperalaulaja äiti on hävinnyt heti alkuvuosina ja isä pitää orpokotia, jossa Jun Do on kuin yksi orvoista. Kasvatuksensa kautta Jun Do löytää itsensä pian miehistyttyään sieppaajana ja muiluttajana, jossa hän on hyvä. Miehen seikkailu jatkuu merelle, jossa hän opiskelee radion kautta englannin kieltä, hyvän työn palkintona Pohjois-Korean hallinnolta. Merellä miehet ajautuvat kuitenkin tilanteisiin, joissa muun muassa amerikkalaisten kohtaaminen voisi johtaa merimiesten rankaisuun Rakkaan Johtajan häväistyksestä. Tämä vaatii merimiehiltä perusteluja, jotka ovat yhtä lennokkaita kuin hallituksen omat.

Sillä kaiken takana on Rakas Johtaja. Kirja kuvaa upeasti, jopa humoristisesti, kuinka Pohjois-Korean ulkopuolella diktaruuriksi kuvattava hallinto valtaa kaiken. Kirjassa se valtaa kaiken ihmisen ajattelun: mitä teet, mitä ajattelet, miten puhut, miten olet. Välillä kirjan henkilöiden kiitellessä lähes tulkoon päivän säätä Rakkaan Johtajan armoittamana, tilanne tuntuu näin länsimaalaisena absurdilta. Kuinka monesti itsellä tulee lausuttua Sauli Niinistön nimeä päivittäisissä puheissani? Kuitenkin kirja kuvaa myös varsin yllättäin ja raa'alla tavalla, mitä kaikkea tapahtuu jos ei toimi noin. Pelko on nimittäin hyvä motivaattori. Kirjan henkilöt kokevat arkipäiväisenä sen kuinka pienestä kukin saattaa joutua mitä brutaalimpiin vankiolosuhteisiin, joissa kidustusmuotoja, lobotomiaa... ei kaihdeta. Kuvaukset kammoksuttavat ja tuottavat mielipahaa.

Mutta kaiken sen kasan äärellä kukkii tämä yksi, lähes sankarillisiin tekoihin yltävä Jun Do, jonka opit elämänsä varrella tulevat käyttöön ja jonka mielikuvitus ja älykäs sanankäyttö pyörittää hallituksen toimia vastaan pienellä mutta lopulta hyvin merkittävällä tavalla. Ja uskotteko, kirjassa on myös rakkautta! Ja se sopii tähän!
Kirjan takakannessa kerrotaan, että kirja pohjautuu (kirjailijan?) seitsemän vuoden tutkimustyöhön.

Olen todella iloinen tästä löydöstäni ja huomasinpa, että kaksi bloggaajaa on myös lukenut kirjan: Suketus, joka sai hetkellisesti riittävästi tietoa Pohjois-Koreasta ja Kirjavalas, joka luki kirjan jo huomattavasti aiemmin englanniksi. Kumpikaan ei ehkä ihastunut kirjaan kuten minä, mutta siltipä uskallan rohkaista tämän kirjalöytöni ääreen useampia lukijoita! Kirja pelasti sairauslomani tylsyydeltä kuin auringon pilkahdus harmaan helmikuun!


"Hyvää huomenta, kansalaiset! Kerääntykää asuinyksiköissänne ja tehdashalleissanne kovaäänistenne lähistölle kuulemaan tämän päivän uutisia: Pohjois-Korean pöytätennisjoukkue on juuri päihittänyt Somalian joukkueen virhepisteittä! Lisäksi presidentti Robert Mugabe on lähettänyt onnittelunsa Korean työväenpuolueen perustamisen vuosipäivän johdosta. Ja muistakaa, että on sopimatonta istuskella metroon johtavilla liukuportailla."

- Adam Johnson: Orpokodin poika