Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jansson Tove. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jansson Tove. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. elokuuta 2015

Tove Jansson: Kesäkirja

Luin lomani loputtua Tove Janssonin Kesäkirjan (WSOY, ap suomennos 1973, suom. Kristiina Kivivuori, ite ostettu pokkari). Ja mikäpä ihanampi lumo arjen ankeuden vastapainoksi kuin tämä paljon blogattu Kesäkirja, joka on kaiken hehkutuksensa arvoinen. Oikea kimallekivi uimarannalla!


Pieni Sofia-tyttö viettää isänsä ja isoäitinsä luona saaressa kesää. Kirjassa pienet tarinat saarelta kertovat kauniisti miten kaksi eri-ikäistä tallustajaa kokee elämäänsä. Sofia kokee ja kuulee asiat pikkutytön näkökulmasta, kun taas isoäiti jo elämänsä ehtoopuolelta. Ja millaisia dialogeja näistä yhteisistä havainnoista syntyykään! Niin kauniita, että varpaita kipristeli! Sofia ja isoäiti on kuvattu niin hienosti, että heistä tulee eläviä heti alkukohtaamisella. Eikä nämä naiset elämistä pelkää, vaan antavat tunteiden tulla ja mennä! Koko kirjaa kuvaa jonkinlainen aitous, rehellisyys ja elämänmaku kaikessa kauniissa kirjossaan.

Loistava kirja, josta en osaa sanoa mitään pahaa. Todellakin kirja, jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tove Jansson on ollut uskomaton kirjailija, älykkö, taiteilija...! Huhhuh.

(samaistuin niin siihen isoäitiin!)


"Sinäpä et tiedä, mitä minä tiedän, sanoi Sofia. Hänen isoäitinsä pani murhakirjan pois ja odotti.
Tiedätkö sinä, mitä minä tiedän? Sofia kysyi ankarasti.
En, hänen isoäitinsä vastasi."

-Tove Jansson: Kesäkirja

torstai 4. kesäkuuta 2015

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Minusta olisi mukava lukea enemmän omaelämänkertoja. Mutta jokin minussa olettaa automaattisesti, että ne ovat minulle liian tylsiä, pitkiä ja pitkäveteisiä. Kuitenkin poikkeuksiakin on olemassa, kuten tämä kirjakaupasta mukaani lähtenyt Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär (1969 ensimmäinen suomenkielinen painos, pokkari, suomennos Kristiina Kivivuori).


Kirja kertoo pienin novellien kautta ilmeisesti mukaellen Toven lapsuudesta. Tarinat ovat lapsen näkökulmasta taitavasti kuvattuja ja niitä värittää ihanasti kirjoittajan taiteellinen tapa olla ja elää, ja katsoa maailmaa- jo varhaisesta lapsesta alkaen. Kirjan lapsi ihmettelee ja ihastelee aikuisten maailmaa ja aikuisia. Kirja kertoo myös millaista on elää boheemia perhe-elämää. Tarinoissa piipahtelee myös yksittäisiä mielenkiintoisia hahmoja, kuten ulkorappusia maanisesti askarteleva täti. Kun luin kirjan tarinoita, en voinut olla miettimättä kuinka tietyt muumilaakson hahmot ovat saaneet jotain vaikutusta näistä hahmoista. Myös tarinoissa on myös jotain niin mukavan tuttua, jonka pienellä muunnelmalla voi yhdistää johonkin muumien seikkailuun tai muumitunnelmaan.

Kirja oli kolmas luettu lyhyt kirja tähän kesäni alkuun (117 sivua). Se antoi taas pientä intoa lukea lisää elämänkertoja, varsinkin jos ne kirjoitetaan näin ihastuttavan kauniisti tai koukuttavalla tavalla... Tällä hetkellä kuitenkin luen yhtä pidempää kirjaa, joka on odotellut vuosia kirjahyllyssäni.


"Äiti on etevä järjestämään juhlia. Hän ei pane kaikkea pöytään eikä hän koskaan kutsu meille ketään. Hän tietää että tunnelmaa saa syntymään vain improvisoimalla."

- Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär