Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itäranta Emmi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itäranta Emmi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. lokakuuta 2015

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Kävin viime viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla ja Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki oli mtkakirjavalintani. Siis ja kaikki lukuharrastajat tietävät, että tuo valinta ei tehdä hetken mielijohteesta, vaan sitä pohditaan ja punnitaan, sillä matkalukukirja toki on hyvin tärkeässä asemassa myös koko matkan tunnelman luomisen näkökulmasta. Joten oletukseni tälle kirjalle olivat suurehkot. Ja hetki kirjan avaamiselle junamatkalla oli kuin symboli omalle matkalleni kirjallisuuden parissa.


Minä en ole lukenut Teemestarin kirjaa vieläkään, vaikka minut on vakuutettu kirjan voimallisuudesta. Kirja kävi jo kerran kirjastosta kotonani mutta jouduin palauttamaan sen jonkun muun lukijan varauksen vuoksi. Aloitin kirjaa noin sivun verran ja jäljelle jäi hieman epäilevä mielenkiinto. Kudottujen kujien kaupunki kuulosti katalogissa mielekkäältä mutta en tajunnut ollenkaan, että kyseessä on fantasiakirja. Luen todella vähän fantasiaa ja kun mietin mistä tämä johtuu niin veikkaan, että taustalla on se, että mieluummin täytän fantasiakiintiöni elokuvien kautta. Toinen Emmi Itärannan uudesta kirjasta mieleeni tuleva asia on katastrofiseikkailut, joita niitäkin nautin lähinnä elokuvien muodossa.

Itärannan kirja sijoittuu kauniisti kuvaillulle saarelle, jossa asustaa ihmisiä erillään muusta maailmasta, tiukassa Neuvoston valvonnassa. Kirjan päähenkilönä on kutoja Eliana, joka löytää eräänä päivänä naisen verilammikosta. Saarelle leviää kummallinen tauti, jonka myötä päähenkilöt alkavat selvittää kielletyn unennäkemisen taustoja. Rakkauttakin on mukana.

Hmm, valitetttavasti lukukokemukseni jäi kirjasta varsin ohueksi. Kirjaa myötäillen: kuin uhueksi ja väljäksi kudottu seinäkangas. Minua harmitti kovasti, etten päässyt kuulemaan kirjailijaa kirjamessuilla, koska se olisi voinut tuoda kirjan lukemiseen erilaista mielenkiintoa ja motivaatiota. En oikein päässyt kirjan imuun missään kohdassa ja lukeminen muuttui loppua kohti tarpovaksi. Tunnustan lukaisseeni kirjan loppuun ja jos kirja olisi ollut kirjastolaina, olisin keskeyttänyt sen puoli välin kohdalla mutta nyt koetin lukaista loppuun saakka, sillä sain kirjan kustantajalta. Ehkä näihin kustantajilta saatuihin kirjoihin tuleekin välillä ihmeellisiä ennakkopaineita (siis itseltäni) ja usein toivon, että pitäisin niistä, olenhan kirjan itse valinnutkin. Mutta ei se vain näin mene. Luulen, että olen katsonut niin monia katastrofi/dystopia/fantasiaelokuvia, että vaatimukseni sellaiselle on jo hyvin korkealla ja tarvitsen montaa tasoa, jotta kiinnostukseni pysyy tässä genressä yllä. Voisin veikata, että Kudottujen kujien kaupunki toimisi kuitenkin loistavasti nuortenkirjana, ehkä nuorten aikuistenkin, ja toki genrefanien keskuudessa. Minä vain oli auttamatta kirjan kohderyhmästä ulkona ja se tuntui vähän surulliseltakin. En kai vain kadota taitoani heittäytyä mielikuvituksen maailmaan?


"Saaren keskellä seisoo Torni, sileä ja sokea. Kiviaurinko hehkuu sen huipulla harmaata valoa, levittää teräviä sädesormiaan. Ikkunoissa välkkyvät tulet kuin kalan suomut. Kaikkialla ympärillä on merta, eikä ilma kannattele minua kauempaa. Suuntaan Tornia kohti."

- Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)