Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isomäki Risto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isomäki Risto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Risto Isomäki: Haudattu uhka

Jostakin syystä olen tykännyt lukea Risto Isomäen katastrofipohjaisia seikkailukirjoja. Isomäki kirjoittaa usein kauniisti luonnosta ja muovaa samalla helposti solahtavat henkilöhahmot reipastahtiseen tarinaan. Uusimmassa kirjassaan Haudattu uhka (Tammi, 2016, saatu kustantajalta, 436 s.), Isomäki jatkaa ydinvoima-aiheen ympärillä.


Kirja lähtee melko tuskaisella mielikuvalla liikkeelle. On itsenäisyyspäivän juhlat Helsingissä ja yhtäkkiä juhlavieraat alkavat voida pahoin. Ilmenee, että vieraat ovat saaneet säteilymyrkytyksen, joka kaataa maan johdon ja satoja, tuhansia vieraita. Terroristit uhkaavat jatkaa iskujaan, mikäli Eurooppa ei tunnusta heidän uskoaan ainoaksi oikeaksi. Rikosetsivä Aishawarya ja Lauri Nurmi, entinen CIA:n ja Yhdysvaltain hallituksen erikoisyksikön säteilyaseiden asiantuntija, alkavat selvitellä mahdottomalta tuntuvaa tilannetta...

Kirja oli minulle niin sanotusti hotkaisukirja. Isomäki kirjoittaa minusta kelpo "viihdettä" luontoaiheisella pohjalla. Ydinonnettomuudet ja terrorismi ovat aihepiireinä pelottavia ja mielenkiintoiset henkilöhahmot ja jännittävät tilanteet imaisivat minut ahmimaan kirjan parissa päivässä. Oikein hyvä kirja seikkailun nälkään ja valitettavan ajankohtaisista aiheista. Onkohan Isomäen kirjoja käännetty muissa pohjoismaissa, koska nämähän ovat hyvin samantyylisiä kuin ruotsalaiset dekkaritkin...


"Kaikki, mikä oli vielä muutama päivää aiemmin oli ollut arkipäiväistä ja tavallista, tuntui nyt arvokkaalta ja ihmeelliseltä. Tieto siitä, että aika loppuisi pian, kirkasti aistit. Kiteytti kaiken."

- Risto Isomäki: Haudattu uhka

maanantai 29. joulukuuta 2014

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Sarasvatin hiekkaa -kirjan jälkeen olen seuraillut Risto Isomäen kirjoja. Isomäki on tiedetoimittaja, joka näkyy myös hänen kirjoissaan informaation paljoutena ja usein luontoamme koskien. Minusta se on kiehtovaa ja antaa kivasti muuten hyvin usein hieman romanttiselle, jännärimäiselle ja kuta kuinkin helppolukuiselle kirjalle kivan vastapainon aivoilleni, kun joudun pohtimaan kirjan tieto-osuuksia.


Isomäen kirjat yhdistävät siis fantasiaa ja fiktioita ja spekuloivat usein "entä jos...". Tiedän useita, jotka rakastavat katastrofileffoja, Isomäen kirjat ovat niiden kirjamuoto. Kurganin varjot (Tammi, 2014, kirjastolaina) kertoo arkeologi Alexista, joka on tutkimassa kurganeja (tai kurgaaneja) Rostovin lähistöllä ja meribiologi Irinasta, joka törmää Mustallamerellä tapahtuvaan ekologiseen muutokseen. Tästä tietenkin seuraa jännitysnäytelmä, jota on hauska lukea ahmien. Kirjan mielenkiintoisinta antia minulle olivat pohdinnat kielien synnystä ja suomalaisuudesta. Se oli hyvin mielenkiintoista.

Kurganin varjot pitivät minut mukavasti otteessaan, vaikka usein näiden jännäreiden kohdalla minä tiivistäisin kirjaa lähes sata sivua lyhemmäksi. Se johtunee levottomasta lukutyylistäni. Kirjan päähenkilöt olivat minusta jälleen kerran mielenkiintoisiksi rakennettuja ihmisiä, joten pieni romanttisuushöpsöily rivien välissä sekä ihmissuhdedraamailu ihan hauskuutti minua. Kirjassa sai ikään kuin dokkarin ja kaunarit yhdellä kanavalla. Ja sehän viihdyttää.

Tämä oli toinen kirjastolöytöni joululomalle ja ihan superkiva ahmintaluku stressin poistamiseen. Luen varmasti seuraavankin Isomäen kirjan, ei epäilystä.


 "Alex tiesi, että ainakin yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia uralilaisten kielten nykysanastosta oli indoeurooppalaisista kielistä tulevia lainasanoja. Äitinsä suomalaisuuden vuoksi hän oli kuitenkin lievästi ylpeä siitä, että edes muutamat sanat olivat vaeltaneet toiseen suuntaan ja että eräät niistä olivat tavallaan myös aika isoja sanoja."

- Risto Isomäki: Kurganin varjot