Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huldén Lars. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huldén Lars. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin

Olen viime viikkoina lukenut vähän kaikenlaista. Kaksi tieto/kasvatuskirjaa, jotka esittelen Sinisen keskitien puolella, sarjakuva-albumia ja runoja. Kaunoa siinä sivussa...
Lars Huldén on runoillut kokoelman Yhä mennään eteenpäin, jonka on suomentanut Pentti Saaritsa (Siltala, 2015, kirja saatu kustantajalta). Olen lukenut tänä vuonna jälleen liian vähän runoja, joten tartuin tähän todella kauniskantiseen kirjaan ilolla.


En ole aiemmin lukenut Lars Huldénia ja muistanette kai, että olen runojen lukijana varsin aloittelija.

"Kirjallinen analyysi - mukavaa
nyppiä täit turkiksista."

Huldénin kirja jakautuu kolmeen osaan: Solilokvium, Maa niin kuin se makaa ja Poetiikan perusasiat. Ensimmäinen osio oli suosikkini. Osiossa on itselleni helpoimpaan pukuun sonnustautuneita, kauniita ja heleitä runoja. Runojen aiheina on usein luonto, ihmettely ja vanhuus.

"Metsä seisoo siinä kuin
maailman luonnollisin asia 
(...)"

"(...)
Että kuolleet, ennen kuin lähtivät kotitaloistaan
pantiin makaamaan havumajaan
loi luottamusta
ja sitä saattoi kaivaten odottaa."

Välillä runot ovat pitempiä tuumailuja tai kuin tuumailuja. Esimerkiksi kuinka elämässä kumarrellaan erilaisten asioiden edessä: vauvan kehdon äärellä, rakasta suudellakseen ja lopulta "kun katson reunan yli syvyteen". Näissä runoissa on jotain miellyttävää viisautta, ja samalla rohkeaakin sarkasmia, hyväksyntää ja taas kummastelevaa ihmettelyä. Jostakin syystä vanhuuden kuvaukset tuntuivat minusta jälleen kerran hyvin kiinnostavilta.

Mutta sitten osio Maa niin kuin se makaa. En ymmärtänyt sitä. Jonkinlaista ajankuvausta, jota en valitettavasti ymmärtänyt. Lukiessa tuntui kuin olisin juuri saanut juovuttavaa suklaata suuni täyteen ja sitten lorautetaan reilu annos hapanta. Kieli muuttui, aaltoileva kauneus särmistyi. En lukenut kaikkea.

Kolmas osuus taas rauhoitti minut kirjan äärelle. Poetiikan perusasioissa on hauskoja ja sattuvia mietelauseita. Ne kertovat kirjojen maailmasta, runoista, runoilijoista, taiteesta, kääntämisestä, runoilijoiden ja kirjailijoiden maailmasta- aika suorasukaisestikin. Nautiskelin osion meillyttävänä jälkipalana. Oikein hyvä kirja, oikein hyvä. Ja palaan sen äärelle varmasti uudestaankin.

Oletko sinä lukenut Lars Huldénia?


"Vanhus joka kirjoittaa runoutta
kivettyin sydämin, estäkää häntä."

- Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin (kaikki yllä olevat lainaukset ovat tästä kirjasta)