Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiraide Takashi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiraide Takashi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. helmikuuta 2016

Takashi Hiraide: Kissavieras

Luin yhtä ihastuttavan kirjan kuin puhtaasta lumesta hehkuva ja pursuava havumetsä. Senkin muisto on tämän päiväiseltä hiihtoretkeltäni tuoreessa muistissani. Takashi Hiraiden Kissavieras on kanneltaankin niin kaunis, että se on saatava silittelyyn (S&S, suomentanut Raisa Porrasmaa, 2016, saatu kustantajalta).


Tarina alkaa siitä, kun kolmekymppinen tokiolainen pariskunta muuttaa ison upean talon osaan vuokralle. Talon edessä kulkee kapea salamanmuotoinen katu ja talon päädyssä on camera obscuran lailla toimiva ikkuna, jonka kautta ohikulkijat näyttävät kulkevan väärin päin. Taloon tullessaan pariskunta lupaa, ettei hanki lapsia, eikä eläimiä. Kuitenkin eräänä päivänä eräs utelias kissa, Chibi, käy tutkimassa pariskunnan asuntoa ja koska vanheneva omistajarouvakaan ei kissaa pois aja, se saattaa käydä vierailemassa talossa omaan tahtiinsa.
Pikku hiljaa kissasta tulee kirjojen parissa työskentelevälle, rauhalliselle pariskunnalle hyvin tärkeä ja arvokas vieras. He tietävät, että kissa kuuluu jollekin muulle, mutta tuon totuuden kohtaaminen tapahtuu vasta sitten kun onni muuttuu.
Tarina on todella viehättävä ja sen tunnelma on lumoava. Luin sen rauhassa ja nauttien. Pienet kuvaukset ja arkiset havainnot muun muassa luonnosta ovat pysäyttäviä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kirjaa lukiessa tulee olo, että näin elämää tulisi nauttia. Huomioimalla sen puitteita, kokemalla avatun ikkunan tuuli jokaisella kasvosolullaan.

Kirjasta varmastikin voisi analysoida jotain hienoja metaforia. Alusta ja lopusta, elämänkierrosta, historian kuvausta, tässä ja nyt -hengessä. Minulle tarina oli kuitenkin omana itsenään niin eheä ja lähes pyhä. Että parempi jättää tämän vihreä jalokivi omaan loistokkaaseen arvoonsa.


"Työskentelin vaihtelun vuoksi puutarhassa kirjoitustöideni lomassa. Ruoppasin ryönän lammesta, poistin hämähäkin seitit kivien ja pienten puiden latvojen välistä ja kitkin rikkaruohot. Puutarha tuntui laajentuneen; nyt siinä oli syvyyttä ja sopukoita, ja minun oli pohdittava yhä uusia kysymyksiä, jotta saisin sen pysymään kunnossa. Keskittyessäni yksityiskohtiin päädyin saman tien kuluttamaan puoli päivää pihalla. Aloittelevana puutarhurina taitoni eivät tuntuneet ikinä riittävän koko puutarhan kattavaa harmoniseen kokonaisuuteen."

- Takashi Hiraide: Kissavieras