Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fowler Karen Joy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fowler Karen Joy. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. syyskuuta 2015

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Lukukokemus on niin monesta asiasta kiinni. Sitä ei koskaan tiedä pitääkö kirjasta vai ei, vaikka kuinka tähtimerkit olisivat kohdallaan. Olin lukenut tästä Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme (Tammi, 2015, suomentaja Sari Karhulahti) kaksi minut myyvää blogikirjoitusta ja olin jo melkein valmis ostamaan sen, kunnes kirja tuli kirjastossa vastaan. Otin kirjan syksyiselle mökkireissullemme mukaan ja luin sitä takkatulen äärellä vilttiin kietoutuneena...


Olimme ihan suunniltamme kirjan äänenä toimii Rosemary. Kirja perustuu yllättävyyteen, joka vaikeuttaa juonesta kirjoittamista, koska kirjan lukeminen olisi varmasti tylsempää jos jutun tietää jo etukäteen. Sanotaan kuitenkin näin, että kirjan teemat ovat perhesuhteet, sisarussuhteet, elämänpolut, tieteelliset tutkimukset ja eläinkokeet. Kirja kulkee melko helpohkosti, vaikkakin siinä pompitaan ajassa ja kerrotaan keskikohta ennen alkua. Kirjassa on hieman sarkastista huumoria, jonka luen, mutta en liiemmin huvitu. Kirjan tarina on koskettava ja kuvaa millä tavoin myös ympäristömme voi muokata kasvuamme. Siinä on myös mukavasti moniäänisyyttä, eli kuvauksia siitä miten me kaikki koemme maailmaa ja tilanteita omista näkökulmistamme (kuten vaikka kirjan lukemisen), ja miten me muistammekin asioita aivan eri tavoin.

Kirjassa on siis paljon samaa tematiikkaa kuin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, johon hullaannuin. Ehkäpä siksi kannessakin on Valtosen kuvaus kirjasta: "Fowlerin perhetarinan sympaattiseen kerrontaan on taitavasti kätketty...", jonka allekirjoitan. Mutta kirja ei minulle yllä missään määrin niin korkealle kuin Valtosen kirja, joka on huomattavasti monitasoisempi. Fowlerin kirja ja kirjoitustyyli on minulle melko kevyttä ja viihdyttävää, mutta en mene siitä suunniltani (pakkohan tämä oli käyttää), vaikka olin itseni siihen täysin pedannut. Kirjan ideahan on oikein hyvä ja sen lukee mielenkiinnolla loppuun saakka. Ja kansi on varsin vetävä.


"Toisinaan menneisyys ja muistikuvat ovat niin sumuisia, että todellisilla tapahtumilla tuntuu olevan vähemmän merkitystä kuin sillä, mitä olisi voinut tapahtua. Sumu hälvenee, ja siinä me yhtäkkiä olemme, minun kiltit vanhempani ja heidän kiltit lapsensa, heidän kiitolliset lapsensa, jotka soittavat ihan vain jutellakseen, antavat suukon toivottaakseen hyvää yötä ja odottavat pääsevänsä kotiin juhlapyhiksi. Näen että omani kaltaisessa perheessä rakkautta ei tarvitse ansaita eikä sitä voi menettää. Näen meidät siten vain hetken ajan, näen meidät kaikki. Entisellämme ja kunnossa. Jälleen yhdessä. Jälleen briljantteina."

- Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme