Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ferrante Elena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ferrante Elena. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. toukokuuta 2016

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Pidennetyt viikonloput ovat hetkessään ihania, elvyttäviä, ansaitun oloisia. Mutta lyhyen vapaan kanto on lyhyt. Nyt kuin muistelen Ferranten kirjan lukuajankohtaa äitienpäivän viikonloppuna, on tuon rauha ja rentous jossakin kehosolujeni tavoittamattomissa. Solut huutavat uutta lomaa, lämpöä, rauhoittumista. Ja kiireetöntä lukuaikaa.


Mutta kyllä, Elena Ferrantehan on kevään yksi blogitapaus, kuten olemme huomanneet. Ja kyllä, kun tämä kirja löytyi maitokauppani hyllyltä, äitienpäivälahjaksi itseään tituleeraten ja parinkympin sopuhintaan, se lähti yhtä kevyesti kauppakoriini kuin maitotölkkikin. Aijai, kunpa laatukirjallisuuden osto olisi useamminkin näin spontaanin hauskaa.

Elena Ferranten Loistava ystäväni on trilogian avausosa. Italialainen kirjailija, josta emme paljon muuta tiedä, on kirjoittanut maailmaa puhutelleen sarjan, jossa eletään Italian Napolissa sodan jälkeisissä mainingeissa. Kirja alkaa loistavasti: vanha Elena päättää kirjoittaa ystävien tarinan pelkkää piruuttaan, kun kuulee Lilan hävinneen jonnekin kaikkien ulottumattomiin.

Elena on tarkkaileva, hieman arka pikkutyttö, joka tapaa taianomaisesti hurmaavan ja älykkään Lilan. Ystävyys on enemmän kuin veriside ja Elenan maailma pohjautuu Lilan taitoihin vertaamiseen. Lilalle kaikki tuntuu tulevan niin helposti, vaikkakaan Lila ei pääse opiskelemaan kuten Elena. Kirja kuvaa ystävysten lapsuutta ja nuoruutta minusta aivan ihastuttavalla ja poikkeuksellisen elävällä tavalla. Kirja imaisee minut tarinaansa ja juoksen pikkutyttöjen mukana kaatosateessa kengät litsuen, ensi kertaa kotikaduiltani harhautuneena! Tarinan kuvailu on yksinkertaisesti niin i-has-tut-ta-vaa, että hykertelen onnesta! Oikeastaanhan tämä on melko lailla psykologinen kuvaus, eikä sinänsä sen klassisempaa, mutta kirjan kulttuurillinen avoimuus ja tarkkakatseisuus ihmismielen kuvailussa ovat kuin kuplat sampanjassa ja janoan sen pirskahtelevaa tuntumaa koko ajan enemmän.

Odotan seuraavaa osaa todella suurella mielenkiinnolla, mikä on minulle harvinaista, koska en useinkaan odota sarjoilta paljon suuria, tai yleensä ottaen edes lue niitä. Tähän sarjan avaukseen jäi kuitenkin niin hyvä tuntuma, että en ikinä usko, että sen lumoava, tiukka ote voi seuraavissakaan kirjoissa hölletä.


"Oliko se mahdollista? Oliko hän raahannut minut mukaansa toivoen, että rangaistukseksi vanhempani eivät päästäisi minua keskikouluun? Vai oliko hän tuonut minut kiireesti takaisin, jotta välttäisin rangaistuksen? Vai - mietin nyt - oliko hän halunnut vuorotellen kumpaakin?"

- Elena Ferrante: Loistava ystäväni