Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eunsun Kim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eunsun Kim. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. tammikuuta 2016

Eunsun Kim: Pohjois-Korea -yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Luin sangen surkean kirjan. Ei siis huononhuonon, vaan sangen surkean. Ostin joululomailokseni, joka ajautuikin arkialkulevokseni, Eunsun Kimin kirjoittaman ja Sébastien Fallettin toimittaman Pohjois-Korea -yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä (Siltala, 2015, suom. Pirjo Thorel).


Nimestäkin olisi tietysti voinut jotain päätellä, mutta tosiaan tositarinahan kertoo yhdeksän vuoden pakomatkan Pohjois-Koreasta. Eunsun Kimin isä kuolee ja hän jää siskonsa ja äitinsä kanssa nääntymään nälkään. Lopulta, monen erilaisen kokeilun jälkeen ja koti tyhjänä, perheen äiti päättää, että he koettavat paeta Kiinan puolelle mutta eipä sekään onnistu kerralla, eikä kahdella. Kiinan puolelle päästyään perheen äiti ajautuu pakkoavioon julman miehen kanssa, eikä onni tunnu löytyvän rajankaan tuolta puolen. Äh, tarina oli yhtä ojasta allikkoon menemistä niin että oikein irvistytti. Mutta oikeasti, erittäin hyvääpä se tekisi itse kunkin näitä aika ajoin lukea, että unohtuisi omat pienet pulmat arkisessa elämässään ja lapsekkaat narinat.

Kirjan teksti on aika toteavaa ja kertovaa. Tarinan tilanteet kuvautuvat selkeästi. Se on enemmänkin selonteko, ei niinkään kaunokirjallinen tuote. Siinä on kuitenkin jotain koukuttavaa ja tietyllä tapaa niin inhimillistä, mikä tulee pienistä jutuista ja muistoista. Se myös tietyllä tapaa avaa sitä millaista olisi olla pakolaisena vieraassa maassa, vaikka se olisikin naapurimaa. Se on toki myös kertomus siitä mitä Pohjois-Koreassa tapahtuu. Joskus vaan niin haluaisin sulkea silmäni maailman kaikelta kauheudelta.

Ei mikään mieltä kohottava lukukokemus mutta tulipahan luettua.


"Kolmannen päivän aamuna kaksi luihun näköistä, päivettynyttä miestä putkahtaa huoneeseen, jossa minä olen. Toisella on vasemmassa ohimossa valtavan kokoinen palojälki. Hänen päänsä sillä puolen ei ole tukkaa. "Kylläpä he ovat rumia!" ajattelen nähdessäni heidän menevän suoraan suojeliamme seuraan keittiön nurkkaukseen."

- Eunsun Kim: Pohjois-Korea