Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dostojevski Fjodor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dostojevski Fjodor. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. marraskuuta 2013

Dostojevski: Netotška Nezvanova

Tämä kirjoitus on kirjoitettu lauantaina 27. heinäkuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013 


Kevyttä kesälukemista, niinpä niin! Olen sellainen, että valitsen kirjoja fiiliksen mukaan. Välillä tekee mieli lukea kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Olen myös siitä kummallinen, että minusta klassikoiksi luetut kirjailijat eivät aina välttämättä kirjoita silti vaikeasti, vaikka kirja tavoittaisikin klassikolle tyypillisiä raskaampia moniulotteisempia kerroksia. Niinpä valitsin kirjastosta välillä Dostojevskiä, 1800-luvun kirjahaastetta jatkaen, ja venäläisen sielunmaiseman janoani sammuttaakseni. Haluaisin niin paljon lukea Dostojevskin Idiootin mutta olen luvannut ostaa sen itselleni omaksi, niin en sitä vielä siis aloittanut.

Dostojevskin Netotška Nezvanova (Minerva, 2008, alkuperäinen venäläinen painos ilmestynyt 1849) kirjan alussa on kirjan suomentajan Veikko Koivumäen sanat Dostojevskistä ja tästä kirjasta. Tässä kirjassa alkusanat ovatkin mielenkiintoiset ja luinkin varmaan ensi kertaa Dostojevskin omaelämänkertaa näin, ja muun muassa ensi kertaa siitä, että Dostojevski on saanut kuolemaantuomion ja passitettu aikoinaan Siperiaan, joskin syyte on sittemmin rauennut. Miten tuttua aiemmin lukemastani kirjasta Rikos ja rangaistus, ja miten  tämä elämänkerrallinen tieto nitoikin tuota teosta yhteen vieläkin ymmärrettävämmin? Myös Koivumäen tulkintaosuudet Dostojevskin menestyneimmistä kirjoista, kuten Rikos ja rangaistus, sai minut nyökyttelemään villisti päätäni- juuri noin minäkin sen koin! Netotška Nezvanova kirja onkin aikoinaan tarkoitettu tehdä useammassa osassa, ja mitä kaikkea muuta Dostojevskillä olikaan sitä kirjoittaessaan mielessään, mutta kirjoitus katkesi hänen tuomionsa vuoksi. Vasta myöhemmin Dostojevski kirjoitti suurteoksensa mutta jo tätä kirjoittaessaan hän oli tehnyt varsin hyvän esittäytymisen venäläisen kirjallisuuden piireissä.



Netotška Nezvanova kirja kertoo nimensä mukaisesti nuoren naisen tarinan. Kirja kerrotaan Netotška Nezvanovan näkökulmasta. Aluksi hän kertoo köyhästä ja musiikillisen isäpuolensa kautta varsin boheemista lapsuudestaan. Varsin dramaattisesti tunteva pieni tyttö ajautuu elämässään surullisten tilanteiden kautta orvoksi ja hänet otetaan hyvin rikkaan ruhtinaan perheen tykö, jossa elelee myös samanikäinen ruhtinaan tytär Katja. Koska perhe ja elämä on tyystin erilaista kuin tytön alkuelämänvaiheilla kirja piti minua hyvin otteessaan. Ihmisten, tapojen ja tunteiden kuvailu on Dostojevskin alaa, joskin onhan nämä 1800-lukulaiset välillä varsin dramaattista luettavaa! Tilanteiden myötä Netotška Nezvanova ajautuu vielä kolmanteenkin perheeseen, jonka kuvaus jäi minulle ehkä hieman etäisemmäksi, vaikkakin sitä kautta nuori nainen löytää oman musiikillisuutensa ja ikään kuin tarina kuroutuu yhteen. Vaikkakin katkeaa hyvin äkkiseltään, aiemmista mainituista syistä johtuen.

Lukumaratonikirjoissa kirjoitin Thomas Mannin kirjasta Varhaista tuskaa, että mielestäni on aina ollut jotenkin hauska lukea entisaikojen juhlista ja tunnelmista. Olipa se sitten Waltarin kuvaamaa nuoruuden intoa (Suuri illusioni) tai sitten Mannin kuvaamaa vauraan keski-ikäisen herran sikarinsavuista myhäilyä. Netotška Nezvanova kirjassa sain piipahtaa kivalla tavalla myös venäläisen ylimystön maailmassa ja ihmetellä kaikkia niitä tapoja ja juurtuneita, lähes vankeuttavia, kulttuureja, joita siihenkin elämään kuuluu. Näiden tarinoiden jälkeen minulla ei käy kateeksi nykyisiäkään kruununperillisiä.

Netotška Nezvanova ei ole Dostojevskin parhaita, mutta senhän jo etukäteen arvasinkin, se on silti hyvää, luotettavaa Dostojevskiä ja aihepiiriltään (kesäisen!) kepeähkökin ja sellainen mukava, kiinnostava kirja. Kirjasta tuli hieman etäisiä mielikuvia Andreï Makinen Elämän musiikista, koska osittain kummassakin kirjassa käsiteltiin musiikillisuutta ja sitä kautta taidetta ja taiteellisuutta. Eli itsestäni hyvinkin kiehtovia elämänalueita. Vaikka kirja omalla tavallaan on 3/5 pisteen kirja, jäi siitä näin jälkikäteen fiilisteltynä niin hyvä, unelmoiva ja kiehtova maku suuhun, että annan 4/5 pistettä.

Oletko sinä lukenut Dostojevskia tai Netotška Nezvanova kirjaa?


"Jo tästä ensimmäisestä katseesta, jonka suuntasin häneen, mieleni täyttyi onnesta, aivan kuin jostain suloisesta aavistuksesta."

- Fjodir Dostojevski: Netotška Nezvanova

Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Tämä kirjoitus on kirjoitettu torstaina 14. maaliskuuta 2013 ja liitetty Kirjapolkuihini 11.2013.

Aloitin 1800-luvun lukuhaasteen kevyesti 516 sivuisella klassikolla Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus kirjalla. Ja aikaa lukemiseen hurahtikin noin kolmisen kuukautta, joskin luin välilukemisena kaksi nelisatasivuista romaania. Oikeastaan tätä kirjaa olikin hyvä lukea ajan ja ajatuksen kanssa, koska teos on todella laaja ja pohtiva. Mutta, aivan kuten moni muukin klassikko, tämäkin kirja oli itseasiassa hyvin helppolukuinen ja selkeästi kirjoitettu, joka vaikuttaa lukijaansa voimakkaan moniaistillisesti.  Joten sanaa klassikko ei tulisi kenenkään säikähtää tässäkään kohdin! Ei edes kuvailua venäläinen klassikko!



Rikos ja rangaistus kertoo Raskolnikov nimisen nuoren miehen elämästä. Rodion Ramonovich Raskolnikov (ja mitä muita nimiä hänellä onkaan!) on köyhä, opintonsa keskeyttänyt, sairas mies, joka murhaa kaksi vanhempaa naista. Kirja kuvailee erittäin tarkkanäköisesti Raskolnikovin (ja muiden kirjan henkilöiden) monitasoisia ja ristiriitaisiakin ajatuksia ja ajatuspolkuja tukalassa tilanteessa. Raskolnikov on nimittäin sitä mieltä, että joskus kauhistuttavatkin teot voidaan pyhittää, mikäli ne ajavat suurempaa tarkoitusta. Kuitenkin omalla kohdallaankin hän joutuu miettimään moraalisella tasolla onko tämä kuitenkaan koskaan totta.

Kirja kertoo hyvästä ja pahasta ja on kannanotto ihmisten moraalisiin käsityksiin, sotaan, kärsimykseen, yhteiskuntaluokkiin ja tätä kautta koko yhteiskuntaan. Tarina kertoo mielestäni sen, ettei maailma ole mustavalkoinen, vaan usein hyvin harmaa. On hyvin vaikea löytää puhdasta hyvää tai pahaa. Ja jokaisessa meissä yksilössä piilee ainesta kumpaankin ja sanotaanhan, että tilaisuuden tullen, emme voi tietää mihin kaikkeen kykenesimme. Tilaisuus tekee varkaan. Ihminen on ihmiselle susi.

Kertomus on kirjoitettu hyvin teatraalisesti ja dramaattisin kääntein. Kirjan osa loppuu usein siihen, että "näyttämölle" saapuu joku uusi henkilö. Dramaattisuus ei kuitenkaan ole lainkaan yliampuvaa, vaikka on samaan aikaan myös juuri sitä, venäläisellä intensiivisellä tunteellisella paatoksellaan. Raskolnikovin kuumeesta ja mielen sekavuudesta johtuva harhaiseltakin näyttävä todellisuus tuo mielestäni kirjaan sen "venäläisen otteen", jossa koko ajan hieman pelkäsin, että tilanne ajautuu siihen, että puhuva kissa istuutuu Raskolnikovin viereen (kyllä, Saatana saapuu Moskovaan on minulla vieläkin kesken! Hämmentävä, pelotta ja lähes psykoottinen kirja!). Tätä ei onneksi tapahdu, vaikka kirja käsitteleekin koko ajan myös ihmismielen maisemia: nerouden ja hulluuden häilyvää rajaa ja sitä, miten pienestä joskus mielenterveytemme on kiinni. Valtavan hyvää ja älykästä pohdintaa ihmismielestä ja ajattelujen monimutkaisuuksista. En oikeastaan osaa edes kirjoittaa arviotani sillä tasolla, minkä kirja ansaitsisi.



Moraalin kehitys on todella mielenkiintoinen asia, kuten ajatuksen kehitys kaiken kaikkiaan. Sitä varmasti jokainen vanhempikin tulee arjessaan huomaamattaan miettimään. Milloin lapsi ymmärtää hyvän ja pahan, milloin hänelle tulee sanoa ei. Teini-ikäisten vanhemmat huomaavat, kuinka ajatus vasta tuossa mullistavassa elämänvaiheessa muuttuu mahdollisesti filosofisemmaksi ja monimuotoisemmaksi, kun taas taaperon moraali liikkuu rangaistusten välttelyn tasolla ja saa sosiaalisempia vivahteita vasta myöhemmin (mm. Piaget, Kohlberg). Rikos ja rangaistus kirjassa tätä ihmismielen haavoittuvuutta kuvataan myös kirjan loppuratkaisussa, jossa kerrotaan, että rangaistuksissa otetaan huomioon myös yksilön terveydentaso rikoksen tekohetkellä, mikä lienee ollut aikoinaan revolutionaalista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Ja mikä on mielestäni ihmeellisintä ja kirjan kruunu: kirja loppuu toivoa antaen. Se antaa toivoa ihmisen kehityksestä, halusta, rakkaudesta, muutoksesta ja siitä, että suurimmaksi osaksi maailmamme on hyvä paikka olla ja elää. Siitäkin huolimatta, että jokaisen meidän sisällä sykkii myös pahuus, ilkeys ja hulluus.

Annan Dostojevskille rehellisesti 5/5 pistettä. Minun täytyi kirjoittaa tämä arvioni hyvin nopeasti kirjan lopettamisen jälkeen, koska kynnys nöyrän ja pienimuotoisenkin arvioni kirjoittamiseen tällaisten klassikoiden edessä nousee minulla todella nopeasti. Näin kävi muun muassa Tuntematon sotilas kirjan kohdalla, josta voisin toisaalta kirjoittaa pienen esseen tai sitten vain todeta klassisesti sen mikä tyhmintä on: "Kirja, joka jokaisen tulisi lukea!".

Kuulisin erittäin mielelläni teidän kokemuksianne Rikoksesta ja rangaistuksesta ja vaikka et olisi lukenut kirjaa, mitä ajattelit arviostani, haluaisitko lukea tämän kirjan?


"Harvinaisen helteisenä päivänä heinäkuun alussa, iltapuolella, lähti eräs nuori mies S:n syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella hitaasti, kuin epäröiden K:n sillalle päin."

- Dostojevski: Rikos ja rangaistus (kirjan alku)