Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doctorow E.L.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doctorow E.L.. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. marraskuuta 2013

E.L. Doctorow: Homer ja Langley

Tämä kirjoitus on kirjoitettu perjantaina 2. elokuuta 2013, ja liitetty Kirjapolkuihin 11.2013.


Luinpas mystisen kirjan nimeltä Homer ja Langley, jonka oli kirjoittanut minulle tuntematon E.L. Doctorow (Tammi, 2013, suomentanut Helene Bürtzow). Kirja kertoo kohtalaisen rikkaista new yorkilaisista veljeksistä, joiden vanhemmat huolevat ja veljekset jäävät kahden. Parivaljakon jokseenkin erikoiseksi tekee se, että Homer on sokea ja Langley sodan käynyt mies. Kumpikin vaikuttaa keskimääräistä älykkäämmältä henkilöltä mutta veljekset valikoivat syystä tai toisesta lähes erakonelämän- siis keskellä New Yorkia.




Kirja on tositapahtumiin pohjautuva kuvaus kaksikon elämästä hulppeassa talossa, joka täyttyy pikku hiljaa Langleyn löydöistä. Materiaalista tulee veljelle selvä pakkomielle. Kirja onkin kirjoitettu musikaalisen Homerin näkökulmasta. Vuosien myötä talossa piipahtaa jos jonkinlaista elämää, jotka tavalla tai toisella kertovat ulkopuolisesta historian kulusta ja elämästä. Tarina on minulle tunnetilaltaan jotenkin epämääräinen. Vaikka kirjailijan sulavasta ja mielenkiintoisesta kertomistavasta tulee jollakin tapaa mieleeni Colm Tóibínin Brooklyn (eikä se johdu New Yorkista), kirja on paikoittain itselleni jopa kyllästyttävä. Samaan aikaan kirjan henkilöt saavat minussa aikaan surua, sääliä, ärsytystä ja suoranaista ällötystä. Veljekset vaikuttavat välillä melkoisilta jääräpäiltä, tosin kontekstin huomioiden voi ymmärryksenikin jälleen nousta, mutta silti yksinoleminen tuntuu itsestäni puupäiseltä valinnalta.

Kirjan loppu (älä huoli, en kerro miten se loppuu) oli kuitenkin koskettava ja jotenkin antoi anteeksi myös kirjan epätasaisuuden. Luin tässä samaan aikaan kuinka lehdissä on ollut puhetta suomalaisten elokuvien käsikirjoituksen heikkoudesta ja kun luin tämän kirjan mietin, että niin, elämässä on niin paljon mystista, mitä ihmettä -juttuja, että tunnustaa lähes oudolta, ettei tätä elämänkirjoa osata kaikkialla mielikuvituksen jatkeena, pontena tai jopa mielikuvitusta korvaavana käyttää. Ja kun kirjafiiliksissäni mietin vielä hetken lisää, niin muistan itsekin, että omassa lapsuudessani meidän lähellä oli talo, joka oli ulospäin kuin autio kartano, mutta totuus oli, että talossa asui ainakin yksi mies, ehkä useampia ja usein asukas/asukkaat liikkuivat vain iltaisin tai öisin...

Luin kirjan mahdollisesti vähän väärään aikaan, se olisi voinut toimia erilaisessa olotilassa paremmin ja ehkäpä syksyn pimeydessä... Mietin onko kirja oikeasti nerokkaampi kuin tajuan (4) mutta kun kokemus oli silti mikä oli, kirja saa pisteitä vain kolme (3/5). Mutta kirjailija herätti ehdottomasti mielenkiintoni ja haluaisin lukea häneltä jotain lisää. Onkohan kukaan lukijoistani lukenut tätä? Mitä piditte? Nyt todella kiinnostaisi kuulla, koska en ole lukenut ennakolta tästä kirjasta mitään (edes blogeista, huhuuu!).

Koska palautin kirjan jo innokkaasti lukumaratonipinon kera kirjastoon, ei minulla nyt valitettavasti ole edes lainausta. Siispä lainaan ja heitän villisti mutta kauniisti. Ja toivotan kaunista, lämmintä, sopivan sosiaalista viikonloppua joka ikiselle lukijalleni! Pysy linjoilla, saatan  taas olla pian höllillä tuulella!


"Kaikki te kiertävät tunteet ja tuskat,
tulkaa kotiin,
myöskin sa saartava kauneuden kaipuu!
Ettekö nää, miten valkeus vaipuu,
varjot pitenee,
elämä lyhenee,
kuoleman jalka vain kulkea jaksaa?"

- Eino Leino ja Vesa-Matti Loiri: Tulkaa kotiin