Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cline Emma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cline Emma. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. lokakuuta 2016

Emma Cline: Tytöt

Osaanko enää edes aloittaa blogitekstiä? Kokeillaan. Olen nimittäin hieman hukassa kirjojeni kanssa, mikään ei meinaa napata, vaikka montakin yhtä aikaa luen. Arki-iltaisin ajatukseni täyttyvät juurikin arkisilla ajatuksilla, eikä sinne mahdu yhtään uutta tarinaa. Kirjaan keskittyminen on hakoteillä. Onneksi pääsen pian takkatulen ääreen ja syystuulen ujellukseen mökkimaisemiin!


Luin Emma Clinen Tytöt (Otava, 2016, suomennos Kaijamari Sivil) jo jonkin aikaa sitten ja pidin siitä kovasti. Tarina alkaa huumaavasti siitä, kun nuoruuteen, yksinäisyyteen ja perheongelmiin hukkuva Evie tapaa puistossa häpeämättömällä tavalla ilakoivia pitkähiuksisia tyttöjä- ja ihastuu tuohon erilaiseen, rosoiseen julkeuteen mitä nuoret ovat. Ja varsinkin itsevarmaan Suzanneen. Evie ajautuu nuorten joukkoon, jonka idoliksi, keulakuvaksi ja jumalaksi on noussut Russell, joka aikoo olla vielä joskus megastar musiikin saralla. Tarina pohjautuu Mansonin perheen tositarinaan, jossa Manson ja tytöt tappoivat raa'alla tavalla kaksi naista- tämä traaginen lopputulema ei kuitenkaan ole kirjan keskiössä. Evie on ikään kuin historiankirjoista ulkopuolelle jäänyt nainen, jota ei onneksi kukaan enää muista. Hän, joka oli mukana, mutta pelastui pahimmalta. Voi miten herkkää ja haavoittuvaa aikaa tuo nuoruus on!

Tarinaa kuljetetaan kahdessa aikatasossa (loistava ratkaisu!) sekä Evien nuoruudessa että keski-iän paikkeilla, jossa hän elää menneisyytensä kanssa. Evie joutuu vieläkin aika ajoin myös suoranaisesti vastaamaan noista harhamaisista ajoista. Aivan kuten uusille tuttavilleen, jotka hän tapaa yllätyksellisesti väliaikaisessa majapaikassaan ystävänsä mökillä. Nuorten tapaaminen toimii triggerinä Evien muistoihin. Emma Clinen kieli ja kielikuvat, vertaukset, hehkuvat upeasti, jopa siinä määrin, että koen ihanaa pakahtumista. Tytöt on todella vahva esikoisromaani ja lahjakas ja älykkäästi kirjoittava Emma Cline nousee omissa silmissäni heti nykykirjailijoiden huippunimiin. Luin kirjasta ennakoivasti hieman ristiriitaisiakin lukukokemuksia, joissa kaikki eivät olleet löytäneet sitä mitä kirjalta toivoivat. Minä en odottanut paljoa mutta löysin todella vahvan, järisyttävän ja silti mystisellä tavalla lämpimän kasvu- ja kehitystarinan (joista en välttämättä aina edes niin innostu) ja lukukokemukseni oli varmasti syksyn merkittävimpiä. Tarina on myös loistava kuvaus siitä miten joukossa on maagista voimaa, jonka voimakas huuma voi peittää yksilön korvat ja sulkea silmät muilta huutavilta ja käsiään huitovilta näkökulmilta. Tämä kirja menee lämmöllä kirjakaappieni aarteeksi, johon palaan toivottavasti lähivuosina uudestaan. Sen tarina ei sovellu pelkästään nuorille, vaan yhtä lailla myös meille keski-iässä taapertaville.


"Tytöt tuntuivat, selittämättömästi, pitävän minusta, ja ajatus oli vieras ja virkistävä, salaperäinen lahja jota en halunnut tutkia liian tarkasti."

- Emma Cline: Tytöt