Näytetään tekstit, joissa on tunniste Canth Minna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Canth Minna. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Minna Canth: Hanna

Olihan se arvattavissa, että luettuani Minna Canthin elämästä oli minun päästävä myös lukemaan Canthia pitkästä aikaa. Hyllyssäni majaili viiden kirjan nide, josta valitsin Hannan (ap 1886, Gummerus, 2007), jota en ollut muistaakseni aiemmin lukenut. Viehätyn tuohon aikaan kirjoitettujen kirjojen kielestä, se on jotenkin huumaavaa. Itse asiassa pitkään ajattelin, että parhaimmat kirjat ovat kirjoitettu 1800-luvun lopulla realismin kulta-aikana. Ehkä ajattelen näin vieläkin.


Hanna oli minulle lähinnä nuoren naisen kasvutarina. Hanna asuu nelihenkisessä perheessä ja kokee suurta rakkautta äitiinsä ja uskoonsa. Romanttinen, lapsekas elämänilo alkaa kuitenkin rakoilla, kun pakkanen puree nälkäisen tytön jalkoja ja Hanna kuulee kuinka hänen isänsä tulee juopuneena kotiin ja uhkailee hänen rakasta äitiään. Hannan silmät aukeavat elämän uhkakuville. Kirja käsittelee Canthimaiseen tapaan perhe-elämän lisäksi tasa-arvokysymyksiä ja naisten koulutusta. Hanna saa käydä koulua, muttei kuitenkaan ole oikeutettu käymään lyseota. Lyseolaisen Lavoniuksen kohtaaminen avaa taas Hannan silmiä: lyseolaiset ovat saaneet laajemman opin maailmasta darwinismia myöten. Jälleen kerran yksi palvonnankohde, oppi-isä, pastori menettää haloefektiään ja tulee realistisemmaksi, laskeutuu arkisemmalle tasolle. Nuoren henkinen ja fyysinen kasvu, silmien avautuminen sekä irtautuminen lapsuuden maailmasta toistuu kirjassa usealla tavalla.

Hannan kesä maalla muiden tyttöjen, ja poikien, kanssa on ihana. Aurinko paistaa lähes koko ajan ja nuoret kokevat suurta yhteyttä toisiinsa. Kesän vapaus on niin ikään ensimmäinen riemu ja onni siitä mitä aikuiselämä on. Kirjassa kuvautuu hyvin se, miten tärkeää naisen maine ja lopulta avioituminen on tuohon aikaan ollut. Hannakin rakastuu mutta lopulta Hanna jää kotiin ompelemaan paitoja isälleen je veljelleen ja kuuntelemaan isänsä väheksyntää. Mutta samalla hän välttää naimisiin menon miehelle, jonka tietää olevan "huonossa maineessa". Ja siinä samalla hän kääntää selkänsä isälleen. Kirja on siis varsin monipuolinen kuvaus tuon aikakauden murroksesta. Hanna ei kuitenkaan ollut minulle Minna Canthin mieleenjäävimpiä teoksia. Sinällään Hanna on aika rauhallinen kuvaus. 

Nyt tekisikin mieli lukea Charles Dickensiä...


"Äiti ja isä - ne olivat kuitenkin kalliinta maailmassa. Ines raukka, häellä ei ollut äitiä. Kuinka hän mahtoi olla kauhean onneton. Että hän jaksoi elääkään. Hyvä, rakas Jumala, anna papan ja maman elää kauan, kauan, elä ota heitä pois, elä salli heidän kuolla, rakas, rakas, armias isä taivaassa -!"

- Minna Canth: Hanna

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth

Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth kuvaa jo nimenä sen kuinka Minna Maijala nostaa esiin Minna Canthin hieman erilaisesta näkökulmasta kuin hänet ollaan aiemmin esitelty (Otava, 2014, kirjastolaina). Minna Canth koetaan usein suomalaisen naisen vankkana keulahahmona tasa-arvon puolesta mutta tämä kirja avaa mitä kaikkea muuta Minna Canth on samaan aikaan ollut.


Kirja kulkee kauniilla tavalla 1800-luvun loppupuolen aikaa, Minna Canthin ja hänen perheensä seurassa, ja saavuttaa lopussa Minna Canthin muiston häpeällisen tämän hetkisen tilan "kuopiolaisen taidekodin" Kanttilan rapistuneilla nurkilla. Tätäkö on suomalaisen naiskirjailijan kohtalo ja arvostus vieä tänäkin päivänä?

Minna syntyi köyhissä oloissa Tampereella. Johnsonin perheen taloudellinen tilanne nousi huomattavasti, kun perhe muutti Kuopioon ja Minnan isä alkoi hoitaa lankakauppaa. Kasvettuaan Minna muutti opiskelujen perässä Jyväskylään ja tapasi siellä aviomiehensä Johan Ferdinand Canthin. Canthin perhe sai seitsemän lasta, joista kuopus syntyi traagisesti vasta Johanin kuoleman jälkeen. Aviomiehen kuoltua Minna palasi Kuopioon, jossa ryhtyi lopulta lanka- ja kangaskaupan jatkajaksi.

Minna Maijala kuvaa Canthin aikakauden ja Kuopion lähes maailman navaksi: "Ajan kulttuuri ja taide ei kukoistanut vain Pariisissa, Berliinissä tai Helsingissä, se eli runsaana ja elinvoimaisena myös Kuopiossa, etenkin kesäisin.". Maijalan kirjassa kuvataan kuinka Minna Canthin luona kävivät lukuisat taiteilijat ja kirjailijat. Kanttilan ikkunaverhot eivät olleet kiinni kuin vaikeimpina "sortokausina" ja usein ohikulkija saattoi katsoa suurista ikkunoista sisään, olisiko Kanttilassa sopivaa juttuseuraa.

Kirjailija- ja taide-elämä kuvautuu Maijalan kirjassa äärettömän taitavalla tarinan kuljetuksella ja kauniilla kielellä hyvin elävästi. Vastakkainasettelu eli tuohon aikaan hyvin, ja muun muassa Minna Canthin köyhäilistötausta väritti häneen suhtautumistaan, vaikkakin Minna oli kasvatettu lähes porvarilliseksi. Maijalan mukaan Minna kuitenkin kapinoi tätä epätasa-arvoa myös varallisuuden suhteen esimerkiksi omalla pukeutumisellaan ja toimimalla kapinallisesti rahvaanomaisemmin kuin tiesi olla hyväksi. Minnan avoin keskusteluote, sanavalmius, ottautuminen ja Minna Canthin näytelmien uusi realistinen tyylisuuntaus oli aikakaudelle niin ikään vierasta. Canth nostatti esiin ja puheeksi näytelmissään ja myös muussa elämisessään, kuten lukuisiin seuroihin osallistumisena, monenlaista epätasa-arvoa Suomessa. Minna oli myös itse kokenut hyvin raskaita aikoja kuopuksensa syntymän jälkeen ja aika ajoin melankolisuus otti hänestä suurempaa valtaa. Kuvaukset mielensairauksista näkyvät hänen teoksissaan. Maijala kuitenkin kyseenalaistaa sen, että Canth kirjojen naisasiat olisivat syntyneet omakohtaisista avioliittokokemuksista. Maijala kuvaa kirjassaan, että Minna on voinut toteuttaa itseään myös avioliiton aikana ja kuvastaa liittoa tasa-arvoisemmin kuin aiemmat historioitsijat ovat Canthin kirjojen perusteella tulkinneet. Tosin koki Minna melkoista pyöritystäkin taidepiireissä muun muassa Juhani Ahon ja Alexander ja Elisaberth Järnefeltien taholta. Näitä juonitteluja olikin ihan mielenkiintoista lukea- että jaksoivatkin jo silloin!

Tämä elämänkertakirja on todella suurenmoinen ja suorastaan ahmin kirjan yhden viikonlopun aikana. Se myös synnytti minussa himon lukea lisää elämänkertakirjallisuutta... Ja sillä tiellä ollaan, en meinaa malttaa edes blogieni ääreen istahtaa. Ja nyt nämä kirjat taas saivat taas minut runojen äärelle, ja onpa yksi Minna Canthin näytelmäkin luvun alla.


"Niin, tuo biografia! Kuinka se minusta on vastenmielinen! Kirjoitin sen siinä suloisessa luulossa, ettei kukaan suomalainen sattuisi näkemään pientä norjalaista lehteä, jonka vuoksi saatoin aivan vapaasti muistella elämäni juoksua."

- Minna Canthin lainaus kirjasta Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth