Näytetään tekstit, joissa on tunniste Busquets Milena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Busquets Milena. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

Kaunis kantinen espanjalaisromaani Milena Busquetsin Tämäkin menee ohi (2016, Otava, kustantajalta) oli minulle lupaus kirjasta, jonka ääressä voi lösähtää lukutuolille ja huokaista pois arjen ahtautta. Ja aika lailla sellaisena se luettaessa osoittautuikin.



Kirjan päähenkilö Blanca on menettänyt äitinsä ja elää nyt äitinsä muistoaan vaalien. Blanca on kahden lapsen äiti ja ollut kahdesti naimisissa. Samalla kun Blanca pohtii elämäänsä ja äitiään, hän janoaa kehollista kosketusta, läheisyyttä, läsnäoloa. Blanca palaa äitinsä taloon ystäviensä kanssa ja viettää paahteisia päiviä ihmissuhteissa aaltoillen.

Kirjan tarina on mieestäni aika yksitasoinen. Kirjan vahvuus on sen joku jännä, haahuileva tunnelma. Mieleeni tulevat Gavaldan ystävysporukoiden väliset keskustelut, pohdinnat, höpöttelyt. Blanca puhuttelee äitiään kirjassa sinä -muodossa. Mielenkiintoista kyllä, tämä on toinen lukemani kirja, jossa muistellaan äitiä sinuttelu -muodossa, eikä totta tosiaan tyyli tuntunut toisellakaan kerralla minusta kivalta. Ikään kuin minusta muokattaisiin tarinan äitihahmoa, tukala tunne. Mutta muutoin kirjan kieli oli mukavan soljuvaa ja helppolukuista. Kirja oli minulle sellainen mukava välipala, josta jäi lämmin tunnelma, mutta eipä varmaan muistinpäälle sen erikoisempaa. Tätä kirjaa olisi kyllä melkein voinut lukea hieman lisääkin, olotila oli itselläni siihen sopivan hajamielinen, mutta toisaalta lyhyenä se oli kiva kevyempi pysähdys (190 sivua).


"Seuraavana aamuna herään ani varhain ja menen terassille katsomaan merta. Muistot kerääntyvät yhteen muodostaen tiheän peiton, joka kerrankin ei tukehduta minua."

- Milena Busquets: Tämäkin menee ohi