Näytetään tekstit, joissa on tunniste Black Saul. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Black Saul. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. elokuuta 2015

Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä

Luin kesälomallani kolme kirjaa, jotka olin saanut yllätyksenä kustantajilta. Luultavasti en olisi lukenut näistä yhtäkään ilman kustantajien antamaa haastetta, jonka otin vastaan lukupiirimäisesti: mielenkiinnolla kokeilla jotain muuta kuin mitä yleensä luen! Olikin kiva huomata instagrramissa ketkä muut bloggaajat olivat myös saaneet kirjat ja sitten hihitellä kiltisti julkaisupäivää odotellen. Tämänkin kirjoituksen olen tehnyt heinäkuussa, mutta se julkaistaan 20.8.15., kirjan julkaisupäivänä. Kirjat olivat ennakkopainoksia, eli pehmokantisia, ohut sivuisia ja mukavan keveitä reissailuun, eikä tarvinnut pelätä kirjojen puolesta, vaikka ne kokivatkin autonlattiaa ja hiekkarantoja. Ensimmäiseksi luin Saul Blackin Tappamisen pitkä oppimäärä (Like, 2015, suomennos Elina Koskelin). Kirjan nimi oli aika mahtipontinen, eivätkä ennakkokirjan etukanteen laitetut sanatkaan olleet ihan mieleeni: Stalkkaa. Sieppaa. Tapa. Toista.



Mutta yllätyksekseni luin kirjaa ihan hyvällä mielenkiinnolla. Tarina kertoo sarjamurhaajasta ja juonta kuljetellaan lyhyin kappalein uhrien, auttajien ja tappajien näkökulmista, joten siis melko tavanomaisella dekkari/trillerikaavalla nopeaan tempoon ja sykähdyksittäin. Kirjan päähenkilöt oli minusta kirjoiteltu ihan mukavasti. Päähenkilöihin kuului pieni tyttö Nell, joka pakenee murhaajaa erakkomiehen luo. Tappajia on kirjassa kaksi ja heidät kuvataan aika syrjääntyneiksi, surkeiksi yksilöiksi. Apujoukoissa sankaroi naispoliisi, alkoholisoitunut ja rakkaudessa pettynyt Valerie. Tarina etenee seikkailuhenkisesti, jossa henkilöiden motiiveja kuvaillaan mukavasti. Murhaajien tappoidea paljastui minulle surkean aikaisin, josta syytän kansista löytynyttä, lähes alleviivattua vihjettä.

Minusta tämä oli oikein mukava kirja trillerinälkään. Näin Tarantinon elokuvien fanittajana voisin sanoa nähneeni elokuvissa melkoista teurastusta (nämä kohdat, kuten taistelu ja takaa-ajokohtaukset ovat mielestäni usein leffan täyttöä ja koen ne usein hieman pakollisena pahana muuten hyvässä leffassa), joten Tappamisen pitkä oppimäärä (englanniksi The Killing Lessons) ei ehkä ollut ihan sitä mitä olisin kirjan suomennoksen mukaan olettanut. Siinä kuvataan kyllä ilkeitä tekoja mutta ei millään slaughter -meiningillä, eli pysyi minullekin yllättävän luettavana ja mielenkiintoisena loppuun saakka.


"Pikkutyttönä hän oli vihannut kouluun menoa. Hänen äidillään oli tapana sanoa aamuisin: tiedän, että haluat tappaa itsesi, kulta, mutta harjaa hampaasi niin olosi helpottuu. Ja äiti oli oikeassa. Peseydyttyään aj pukeuduttuaan Valerien oli aina myönnettävä vastentahtoisesti, nöyrästi, että elämä oli kuitenkin siedettävää."

- Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä