Näytetään tekstit, joissa on tunniste Björk Marja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Björk Marja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björkin Mustalaisäidin kehtolaulu (Like, 2014, kirjastolaina) kiinnosti minua ideallaan kovin paljon. Ja kutsuuhan kansikin ihan luokseen. Kirja kertoo yhden romanisuvun fiktiivisen tarinan. Sikri ja Väinö hankkivat itselleen talon. Perheeseen syntyy lapsia ja talo täyttyy vierailijoista ja pullon kyselijöistä kesken yötäkin. Sikrin elämä kuulostaa osittain Taivaslaulumaiselta, sillä äitiyden onni kuvataan välillä vuosikymmenten muistinmenetyksenä.


Kirjan tarina on ihan mielenkiintoinen. Kirjassa raotetaan joitakin romanitapoja mutta samalla informaatio tuntuu aika ajoin hyvin kevyeltä, kuten myös itse kirjan juonikin. Toisaalta kirjasta ehkä oppi sen, että perinteet ja opit ovat kai romanienkin kesken kirjavia, eivätkä täysin "kaikille samoja", mikä liekään sitten totuus? Kuten olettaa saattaa, kirja miettii sitä kuinka vaikeaa vähemmistökulttuurin edustajalla on säilyttää omat perinteensä ja samalla sulautua yhteiskuntaan. Työpaikkojen saanti on varsin vaikeaa kaaleelle ja perinteisen hameen kantajalle valkolaisten ennakkoluulojen vuoksi. Samalla myös kirjan henkilöhahmot miettivät mikä on kunniallista heille itselleen omien kulttuurisääntöjensä mukaisesti. Tarina tuntuu välillä maahanmuuttajakertomukselta, joissa ihmiset ovat jumissa kahden kulttuurin ja jopa kahden moraalin välissä. 

Henkilöhahmoista Sikri tuntuu itselleni mielenkiintoisimmalta ja henkilöhahmon kuvaus on onnistunut. Henkilöhahmojen vanhetessa kirja kohtaa nykyaikaisempia oloja. Mieleeni jäi ajatus, että kuvaus olisi jostakin 1980-2000 lukujen vaiheesta niin, ettei se yllä vielä 2010-luvulle, mutta voi olla että ymmärsin ajan ihan väärin. Välillä huomasin lukevani kirjaa lähinnä ihan kiinnostavan juonen takia, eli romanilähtökohtaisuus jäi jo taka-alalle. Sillä arki se on arkea joka kulttuurissa. Kirjan henkilöhahmoissa on myös hyvin temperamenttisia tapauksia ja tilanteet ajautuivat syrjäytymiseen surullisellakin tavalla. En saanut kirjan henkilöiden ääntä kuulumaan muuten kuin valkolaisten äänellä, johtuiko se sitten siitä, että kirjoittaja itse on kaajo (= ei romaani). Alkukirjasta murre kuului tarkemmin Sikrin äänessä mutta lopussa teksti jäi muistikuviini lähes kirjakieleksi. Olisipa todella mielenkiintoista kuulla kuinka romanit ovat kokeneet tämän kirjan! Myös romanien kanssa työskentelevien mielipiteitä olisi kiinnostavaa kuulla.

Minusta on erittäin mielenkiintoista lukea erilaisista kulttuureista. Tätä kirjoitusta kirjoittessani itse asiassa Björkin kirja nousi parempaan arvoon kuin viikolla, kun sen arki-iltana lopetin. Ehkä tässä oli jotain näennäisen yksinkertaista, vaikka sisällössä oli kuitenkin aika paljonkin eri asioita, joita romanikulttuuriin ilmeisesti kuuluu. Mieleeni nousikin ajatus miten hauska olisi lukea myös saamelaiskulttuurista kertova kirja, koska en ole tainnut koskaan sellaista lukea! Olisikohan jollakin tällaista kirjaa vinkattavaksi, tai jotain toista romanikulttuurin verhoja raottavaa?

Vaikka Björkin kirja ei ollut itselleni kielellisesti suuri kokemus, hänen rohkeahko ottautuminen aikakautemme tabuihin kiinnostaa sen verran, että se Poika pitäisi kyllä vielä lukea.


"Sikri valvoi. Mikä häntä näin valvotti, vaikka mitään oikeaa syytä siihen ei ollut. Taasko hän valvoi valvomisen takia, jäi miettimään huomisen päivän töitä ja rahahuolia, niin kuin työt olisivat valvomisella tulleet tehdyiksi tai raha olisi jokaisesta valvotusta tunnista hihnakukkaroon lentänyt."

- Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu