Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ballantyne Lisa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ballantyne Lisa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lisa Ballantyne: Syyllinen

Suureksi ihmeekseni menin ja ostin Lisa Ballantynen Syyllinen (Minerva, 2013) kirja-alennuksesta. Suuremmaksi ihmetyksekseni vielä luinkin sen varsin nopeasti. Olen käynyt viimeksi pari kuuta sitten kirjastossa ja olen täysin oman kirjakaapin ja kirjaostosten armoilla- ja satunnaisten postiin kolahtavien yllätyspakettien vietävissä. Kaiken lisäksi nyt on tuntunut, että tarvitsee tietyllä tapaa helppolukuisempia kirjoja kuin joinakin muina aikoina.


Syyllinen kertoo pikkupojista, jotka leikkivät leikkikentällä. Toinen pojista kuolee ja toista epäillään pojan murhaajaksi. Kirja kertoo tämän erikoisen pienen pojan oikeusprosessista ja samalla se kuvaa lakimiehen omaa lapsuudenpolkua huumeita käyttäneen äidin lapsena. Tuleva lakimies, tuolloin aggressiivinen pikkupoika, sijoitetaan useasti ja adoptoidaan lopulta toiselle äidille, jolla itselläänkin on tietenkin traumaattinen menneisyys. Kirja on siis varmaankin luokkaa psykologinen trilleri, joita en ole mainostanut ihailevani, mutta nyt kirjaa lueskeli ihan mielenkiinnolla ja tuntematta syyllisyyttä jopa ahmivampaan lukutapaan, jossa jokunen rivi jäi varmasti lukematta. Kirja oli helppolukuisesti kirjoitettu mutta tarina tosiaan raflaava, varsinkin jos lukija ei satu olemaan itse auttamisalan ammattilainen. Kirjassa on myös pieni näkökulma erilaisiin ammatteihin, kuten lakipuolen henkilöt, ammattiauttajat, sijaisperhe ja sosiaalityö. Tarinat kertovat myös alakuloisesti siitä miten kehityspolut saattavat joskus jatkua jatkuvassa epäonnessa, mutta onneksi poikkeuksiakin on.

Loppukirjassa minulla tuli voimakas tunne, että olenko joskus lukenut tämän aiemmin, mutta koska kirja on vuonna 2013 ilmestynyt suomennos (suomentaja Salla Korpela) ja alkuperäinenkin kirjakin on ilmestynyt 2012, niin en ole sitä voinut aiemmin lukea. Ehkä se kokemus kuitenkin kertoi siitä, että kirja muistuttaa varmaan hieman jotakin toista kirjaa, jonka olen unohtanut. Totta puhuen, niin käy varmasti tällekin kirjalle ja aion laittaa tämän kiertoon eteenpäin. Mutta kiva välipalakirja, joka todennäköisesti aiheutti sen, että luen nyt piiitkästä aikaa Torey Haydenia, jonka kirjoihin en uskonut enää palaavani. Mutta tässä välissä olen lukenut yhden nuortenkirjan, josta kirjoittelen teille seuraavaksi.


"Daniel joi kahvinsa loppuun ja puri huultaan. Hän oli tuntenut halua suojella poikaa ja pelastaa tämä. Sebastian oli samanikäinen kuin hän itse oli ollut seistessään ensimmäistä kertaa Minnien keittiössä."

- Lisa Ballantyne: Syyllinen