Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alongi K.K.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alongi K.K.. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

K.K. Alongi: Kevätuhrit

Nuortenkirjat ovat tällä hetkellä selvästi genre, jota en oikeastaan lue. Luen niin paljon lastenkirjoja, että tuntuu, että vastapainoksi haluan sitten lukea ylhäisessä yksinäisyydessäni niin aikuista että! Mutta kylläpä tämä tulennee muuttumaan, kun lapseni kasvavat ja lukevat toivottavasti myös nuorena  nuortenkirjoja. Ainakin minä voin lukea ja yrittää siten muljuttaa aina jokaisessa välissä yöpöydälle uusia löytöjä, jotka saattaisivat koukuttaa myös lapsiani. yhteisen lukukokemuksen jälkeen käymme pitkiä kirjallisia keskusteluja, jotka laajenevat filosofisiksi kasvatuskeskusteluiksi koko elämänkaaresta, kumpaakin keskustelijaa auttaen. Hmm, nerokas suunnitelma.


Löysin postilaatikostani superyllätykseni, kun sain ennakkolukuun ihan ihmekirjan, josta en tiennyt mitään. Kirjailija on K.K. Alongi, ei sano mitään. Takakannesta luen, että kalifornialainen (nais?)henkilö, joka työskentelee elämäntaito- ja ratsastusvalmentajana ja Kevätuhrit -esikoiskirja on kirjasarjan aloitusosa. Hmm, hihittelen hieman hermostuneena lukuhaasteeni edessä, josta olen yhtä aikaa hyvin innostunut (koska en olisi koskaan tarttunut tähän kirjaan ilman yllätyspostia) ja hieman jännittynyt (että a. nuortenkirja, b. sarja ja c. trilleri - onneksi ei sentään psykologinen sellainen!).

Kirja osoittautuu katastrofikirjaksi. Joukko suomalaisia nuoria herää maailmaan, jossa kaikki aikuiset ovat kuolleet. Helsingin kadut täyttyvät ruumiista. Tarina etenee erinomaiseen tahtiin, koko ajan eteenpäin sännäten. Nuorten löytävät toisiaan, jokainen on omanlaisensa persoona. Mukaan liittyy myös loukkaantuneita, hädässä olevia, jotka tarvitsevat apua. Nuoret alkavat selviytyä ympärillään olevassa tilanteessa, heti nyt, eikä viikkojen märehdinnän kautta. Lähdetään liikkeelle, kerätään tietoa, tehdään tulevaisuuteen suunnitelmia.

Kirjan tarina oli yllättävän imaiseva! Taisin ahmaista kirjan saman päivän sisällä, enkä malttanut loppuun kuin vasta loppurivit luettuani. Kevätuhrit etenee hyvin ja siinä on mukavia, luontevia henkilöhahmoja, kuten angstinen poikatyttö Jade ja ulkonäöstään huolehtiva Susette. Tarina on koukuttava ja pakottaa lukemaan eteenpäin. Siinä on myös mukavasti kohahduksia ja yllätyksiä, eikä ole liian pliisu. Okei, katastrofijuttuja on ainakin leffoissa kasapäin, mutta ei tämä yhtään niille häviä. Toivon (kannesta huolimatta, tosin en ole kohderyhmää niin mikä olen sanomaan) kirjalle paljon nuoria lukijoita ja samalla kirjaan saisi tarttua myös nuorten vanhemmat. Tässä kirjassa nimittäin käsitellään aika brutaalillakin tavalla aikuisen ja teinin välistä kuilua ja lukukokemuksesta jutteleminen voisi olla mielenkiintoinen väylä keskusteluihin. Tarinan nuoret nimittäin, kaikesta huolimatta (vitsi vitsi), surevat menetettyjä vanhempiaan ja sisaruksiaan, sukulaisiaan ja huomaavat mitä on todella olla yksin kaikessa konkreettisuudessaan, eikä pelkästään oman pään sisällä (sillä sitä kai jokainen teini tuntee olevansa?).

Ainoan kritiikin kirja saa minulta ainoastaan sen loppuhesustelu. Se oli minulle vähän liikaa kaikessa tiristelyssään (okei meinasin itsekin tiristää, saatoinkin, ihan vähän) ja henkevyydessään. Kirjasarja olisi kyllä koukuttanut jatkolukuun ilman elokuvalopetustakin, se tuntui vähän kliseiseltä. Kevätuhrit saattaisi kyllä hyvinkin toimia televisiosarjana. Joskin minä nautin sen ehdottomasti mieluiten ihan kirjallisessa muodossa. En kestäisi odotella.

(mutta meninpä tämän jälkeen sekä ostamaan, että lainaamaan nuortenkirjoja, joten näin sitä on vietävissä oleva eläin)


"Jade huokaa ja pyörittelee silmiään taas sen näköisenä, että Susette arvaa mitä hän ajattelee. Hullu Susette, typerä missinpuolikas, joka meikkaa. Hän nakkelee niskojaan. Ajatelkoon mitä tahtoo. Hän saa valita vaatteensa ja käyttää meikkiä, molemmat kuuluvat nuoren naisen perusoikeuksiin. Ja pitävät tällä hetkellä Suseten järjissään. Hän kääntyy kannoillaan ja lähtee marssimaan takaisin asunnolla leuka pystyssä. Tehköön Jade mitä tykkää, ajelkoon vaikka sadoilla autoilla ja etsiköön vaikka tuhat mopoa hänen puolestaan. Silmäkulmastaan hän kuitenkin näkee, että Jade lähtee hänen peräänsä. Susetelta pääsee helpotuksen huokaisu."

- K.K. Alongi: Kevätuhrit