Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alasalmi Päivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alasalmi Päivi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto

Jälleen kerran kotimainen kirjailija, jota en ollut aiemmin lukenut. Päivi Alasalmen Pajulinnun huuto on vieläpä itsenäinen jatko-osa, jonka edeltäjää en siis ole lukenut. Joku tässä kirjassa kuitenkin kutsui luokseen, kun meinasin sen jo messuiltakin ostaa. Kirjaston hyllyltä se sitten lähti matkaani (2015, Gummerus).


Tuumailin vuosi sitten Marja Björkin Mustalaisäidin kehtolaulun lukeneena, että pitäisi lukea kirja, jossa kuvattaisiin saamelaiskulttuuria. Näin kauan siinä meni. Alasalmen kirjan mukana sukelsin 1500-luvun saamelaiskylän elämään. Nautiskelin tuolloisen maailman ja elämisen kuvailua. Pienet hobittimaiset asumukset antoivat tarinan alulle lähes satumaisen otteen. Mutta muutoinhan kirjan tarina on aika raaka, trillerimäisellä poljennolla.

Saamelaisnainen Soruia rakastuu haavoituneeseen, toisen klaanin mieheen, pirkkalaiseen Kaukomieleen. Soruia tulee raskaaksi ja lähtee Kaukomielen mukaan mutta palaa pian "maitojunalla" takaisin. Soruian on tehtävä järkipäätös, naida lapsettomaksi ja jätetyksi tullut mies, jotta saa kylässään lapsensa kanssa jonkinlaisen paikan. Matte on aviomiehenä aluksi melkoisen raakalainen, eikä naisen aseman heikkous jää epäselväksi. Kuitenkin pariskunta lähenee toisiinsa pikkuhiljaa, varsinkin uusien haasteiden tullessa, kun Soruia saapuu kylään uudestaan hakemaan miehineen alueelta löytyvää kultaa.

Kirja oli oikein mukava makupala. Alasalmen tarina kulkee jouhevasti ja tunnelma on lumoava. Kirjan tarina oli kuitenkin paikoin itselleni jopa hieman liian lennokas, varsinkin loppuaan kohti. Vaikka tuotahan se lienee 1500-luvulla ollut, ennen kristinuskon saapumista. Kirjassa kristinusko saapuu pirkkalaisen papin myötä. Valitettavasti pappi on melkoinen elostelija, joka lopulta nouseekin tarinassa keskeiseen rooliin. Voisin aivan hyvin lukea Alasalmea toistekin, ehkä tämän kirjan esikoisen. Ajattelen, että kirjasarjan jatkaminen olisi minulle sellaisen mukavaaan, viihdyttävään lukunälkään sopiva juttu.

Minulla on vielä tältä vuodelta pari kirjaa bloggaamatta, tämänkin luin jo ennen joulua ja nyt joululomalla olen lukenut kolme kirjaa, ja neljättä tavailen. Hirrr-veen kiirettä tämä lomailu, lukeminenkin pätkissä, saati että ehtisi bloggaamaan. Toivottelen siis varulta jo nyt hyvät uudet vuodet ja bloggailen loppuvuoden kirjasatoa hieman jälkijunassa uuden vuoden puolella!


"Miesten miekat olivat pitkiä ja huolella taottuja. Ne riippuivat heidän lanteillaan raskaina ja vaativina. Terät hohtivat kirkkaina ja teräviksi hiottuina. Kaikille miehillä roikkui kaulassaan risti, kenellä se oli hopeaa ja kenellä pronssia."

- Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto